Pariisin kirpputorit

Pistäydyin parisen viikkoa sitten Pariisissa pidennetyllä viikonloppureissulla ystävättärieni kanssa nauttimassa ranskalaisesta tunnelmasta, nähtävyyksistä ja tietysti shoppailusta. Yksi odottamani kohde oli Pariisin kirpputorit, joihin sain loppujen lopuksi houkuteltua yhden ystävättäreni.

Pariisissa taitaa olla muutama iso kirpputori, mutta isoin ja vanhin kaikista on tämä Marche aux puces de Saint-Quen, joka väittää olevansa maailman isoin kirpputori. Historialliset juuret juontavat jopa vuosisadan alkupuolelle. Alueelle on oikein oma infopisteensä, josta kannattaa napata alueen kartta ja tutkailla mitkä kaikki alueet haluaa tutkailla läpi. Kirpputorialue kun on n. 7 hehtaaria ja muodostuu neljästätoista erillisistä alueista, joista kukin on erikoistunut vähän eri asioihin. Pääasiassa vanhaan antiikkiin kuten huonakaluihin, esineisiin, vintage vaatteisiin jne. Ainoa alue missä ei ole vanhaa myynnissä on Malassis, joka on sitten ihan eri maailmansa näiden muiden kirppisalueiden kanssa. Siellä nimittäin oli myynnissä uusia vaatteita ja ei todellakaan mitään laatutavaraa, vaan tyyliin mitä tuossa lahden takana Mustamäen torilla on joskus ollut. Älkää antako tuon alueen hämätä, jos satutte saapumaan juuri sieltä suunnasta, kun siinä lähettyvillä on juuri metropysäkki, vaan etsikää käsiinne alueen kartta ja etsikää nuo oikeasti ihanat sopukat sieltä. Kuulemma ihan Hollywoodin filmitähdetkin käyvät täällä etsimässä itselleen aarteita. 

Tässä teillekin vähän kirppistunnelmia.

Jos tuo sarvipää, mikä nyt sitten lieneekään, olisi ollut yhtään sen kokoinen, että olisi mahtunut matkalaukkuun, niin olisin mieluusti kotiuttanut sen meille. Tosin en kyllä tiedä mitä kommenttia olisin kotona siitä saanut, mutta todennäköisesti tyyliin "Mitä ihmettä sä olet TAAS kerran mennyt ostamaan. Tuota ei meille ainakaan laiteta mihinkään" . Tuo olisi ollut vaan niin makea makkarin sängyn päällä tapittamassa. No mutta miehen onneksi ja minun harmikseni kyseinen sarvipää jäi vielä Pariisin mannuille majailemaan.

Tässä kyseissä puodissa ei ihan heti nämä täytetyt eläimet loppuneet. Onneksi huomasin vasta kuvaussessioni lopuksi kuvauskielto kyltin liikkeen katossa ja onneksi kumpikaan meistä ei ymmärtänyt yhtään mitä myyjä meille selitti, joten räpsin sitten rauhassa näitä kuvia. 

Oi vitsit mitä vanhoja kassakone ihanuuksia. Tuollaisen kun saisi lasten leikkimökkiin kauppaleikkeihin. Tosin eipä sinne tuon jälkeen kyllä paljon muuta sitten enää mahtuiskaan, mutta olispahan ainakin komia kassakone rahastukseen. Juu ja ei taaskaan mikään kevyt kotiinvieminen. Tosin minähän olen tottunut raahaaman reissuista vaikka mitä kotiin saakka. Milloin on ollut yli 10 kg painava pronssipatsas Thaimaasta, lasten laiskanlinna Köpiksestä, kattolamppu Dubaista, iso puupurjevene Brasiliasta, isohko seinäkello Panamasta jne ja kaikki vielä tulleet ehjinä kotiin ilman mitään lisämaksuja, joten en ihmettilisi vaikka joskus joku tuollainekin tulisi raahattua kotiin saakka.

Tuo vanha peltinen kaakaopurkki olisi ollut tosi kiva, mutta vähän iski pihiys tässä vaiheessa. Mielestäni ei ihan kuitenkaan ollut 60 euron arvoinen, vaikka tinkiminen tuollakin vähän kuuluu asiaan, joten jäi tuokin sitten odottamaan  seuraavaa reissua.

Marche aux puces de Saint-Quen on auki lauantaisin, sunnuntaisin sekä maanantaisin. Jos yhtään kirppikset kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla jo ihan tunnelmankin takia. Ovat aika kaukana kuitenkin meidän Suomen kirppiksistä ja tuolta voi oikesti löytää vaikka mitä kivaa kotiin vietävää.

Ajattelin laitella teille ihan oman postauksensa, että mitä tuolta Pariisin kirpputorilta minulle sitten tarttui mukaan.

Viikonlopun eväät

Näillä eväillä olikin ihana startata viikonloppu käyntiin. Lidl:ssä vietetään juuri Ranska viikkoa, joten olihan sitä käytävässä muistelemassa vähän parin viikon takaista Pariisin reissua ja haettava näitä eväitä viikonlopuksi. Ihastuin Ranskassa mm. Morbier juustoon, jota oli nyt Lidl:ssä sopivasti myynnissä. Sen kyytipojaksi patonkia ja ihan Pariisista astia roudaamaani viikunahilloa. Voi että, on muuten hyvää. Vedin sitten melkein koko tuon palan pe napaani. Röyh sanon vaan! Eihän tuossa 250 g palassa tainnut kovinkaan monta kaloria ollakaan, mutta kun ei vaan voinut lopettaa.

Viikonlopun eväisiin kuuluivat myös nämä valkosipulietanat. Oli muuten niin kauniita kotiloita, että olisi jopa mieli tehnyt säästää ne syönnin jälkeen.

Kokonaisuuden kruunasi sitten vielä nämä Macaronsit ja uunissa lämmitettävä sisältä pehmeä chocolade cakes vaniljajäätelön kera. 

Jääkaapissa odottaa vielä croisantit paistamista huomisaamulle, niin sitten Ranska viikonloppu onkin täydellinen, vaikka ei täältä ihan niin hyvää patonkia saanut mitä Ranskassa oli eikä ole valitettavasti sitä alakerrassa sijaitsevaa leipomoa, mistä saisi kipaistua joka aamu tuoreet patongit ja croisantit. 

Taidanpa liikakilojen uhallakin mennä hakemaan jääkaapista vielä nuo juuston jämät ja levittää kunnon kerroksen viikunahilloa päälle. Samaan "konkurssiin" se tänä viikonloppuna menee jo kuitenkin. Niin ja mihinköhän se punaviini jäi, joka kuuluu myös tähän viikonlopun Ranska -teemaan?

Au revoir!

Ehdolla Blog Awardseissa

Olipas kiva aloitus viikonlopulle. Indiedaysistä tuli nimittäin viestiä, että blogini on päässyt ehdolle Blog Awardseihin Livingspace -sarjaan. Sehän on jo puoli voittoa, että pääsee jo edes ehdolle. Nyt kaikki kipin kapin äänestämään, jos mielestänne blogini ansaitsee äänesi inspiroivana blogina.  Äänestämään pääset tästä klik klik tai tuosta blogin sivupalkin bannerista. Kaunis kiitos jo kaikille etukäteen, ketkä antavat äänensä blogilleni!

 

Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja Indiedaysin Blog Awards -gaalaan 31.10. sekä 3 kpl 50 euron arvoisia tavaratalolahjakortteja.

 

Ihanaista viikonloppua kaikille!

Weledan Almond sarja

Weledan suosittu Almond Sensitive Skin ihonhoitosarja herkälle iholle on laajentunut kolmella uudella vartalonhoitotuottella, joita sain testaukseen.  Uusia tuotteita ovat Almond sensitive kosteusvoide, käsivoide sekä suihkugeeli. Tuotteet perustuvat luomulaatuiseen manteliöljyyn.

Manteli ihonhoitosarjan tuotteet ovat kehitetty erityisesti aralle ja herkästi ärtyvälle iholle. Itsekin lukeudun tähän herkkähipiäisten kategoriaan. Manteliöljyn sisältämät tyydyttämöttömät rasvahapot auttavat tasapainottamaan ihon suojakerrosta ja kosteuttavat tehokkaasti samalla ehkäistäen ihon punertumista, kuivumista ja kutinaa. Mantelin E-vitamiini on nimenomaan tunnettu antioksidantti, joka taistelee vapaita radikaaleja vastaan ja auttaa hidastamaan ihon ikääntymisprosessia. Nyt kun taas nuo pakkasilmat saapuivat, niin nämä tuotteet ovat enemmän kuin tervetulleita. Ilman perusrasvoja ei talvesta kyllä selviäisi, kun iho rupeaa kutisemaan ja kuivumaan niin hirmuisesti. Tuotteiden mieto mantelin tuoksu oli myös oikein miellyttävä eikä liian voimakas ja koostumukseltaan tuotteet olivat ainakin näin syksyllä tarpeeksi ihoa ravitsevia.

Weledan tuotteet kuuluvat luonnonkosmetiikan kategoriaan, joita itsekin pyrin suosimaan mahdollisimman pitkälle. Niissä kun käytetään vain luonnon omia raaka-aineita. Kaikki käytettävät kasvit ovat luomu- ja biodynaamisesti viljeltyjä. Tuotteiden testaamisessa ei myöskään käytetä eläimiä ja tuotteiden sisältö on biologisesti hajoavia. Aika vankka 90 vuoden kokemus Weledalla onkin luonnonkosmetiikan saralla.

Weledaa myy mm. Ruohonjuuri. 

*blogiyhteistyö*

Ruokavalokuvauskurssilla

Piipahdin viikonloppuna päivän mittaisella työväenopiston ruokavalokuvauskurssilla hakemassa vähän lisäevästystä omiin kuvauksiini, vaikka ei tämä blogi todellakaan mikään ruokablogi ole. Välillä jokunen resepti täällä vilahtelee ja oli kiva saada vähän vinkkiä siihen, että miten esim. ihan tavallisista raaka-aineista saa houkuttelevan näköisiä ja miten valaista otos paremmin. Päteehän nuo lainalaisuudet myös ihan muihinkin kuvattaviin.

Tällaisia otoksia minulle sitten tuli. Stailattiin ryhmittäin eri raaka-aineita, joita sitten kiertelimme kuvaamassa. Valitettavasti oma jalusta jäi minulta kotiin, joten piti sitten ottaa kuvat ihan käsivaralta.

Tämä viimeinen kuva kertoo mm. mitä kaikkea kuvauksiin voi joutua rakentamaan. Täytyy kyllä todeta, että itse olen sen verran laiska mitään tuollaisia kuvaustelttoja rakentelemaan tai heijastelemaan lisävaloja erilaisilla lisävälineillä, joten taidan vaan jatkaa samalla tutulla vanhalla tyylillä eli hakea vaan mahdollisimman paljon luonnonvaloa ja räpsiä vaan menemään. Lisäksi täytyy todeta, että jos ihan vimpan päälle meinaisi noita ruokakuvauksia tehdä, niin eihän ne annokset enää kovin syötäviä enää olisi kuvausten jälkeen, kun kaiken maailman virityksiä niihin tehdään. Esimerkkinä hampurilaiset kootaan paremman näköisiksi hammastikkujen ja neulojen avulla, keittoihin lisätään pieniä marmorikuulia, jotta saadaan pintaan enemmän struktuuria, kermana toimii partavaahto, joka näyttää paremmalta kuin oikea kerma jne. No mutta onneksi tämä meikäläisen blogi onkin enemmän sisustupainotteinen, niin ei tarvitse tuollaisia virityksiä ruveta tekemään. Olishan se ihan kamalaa ajanhaaskausta, jos valmistaisi ensin gourmee illallisen, jonka haluaisi sitten kuvata vimpan päälle ja joka kuvausten lopussa ei sitten enää olisi enää syötävääkään. Ainakin kylmää se jo olisi. Eli summa summarum meikäläisen ruokakuvat tullaan näkemään täällä blogissa samoina vanhoina ehtoina lässähtäneinä tekeleinä, vaikka kurssi olikin erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Ei yksistään vaan resurssit riitä tuollaisiin vimpan päälle kuviin, vaikka kuinka hauskaa se olisikin. Tosin en kyllä tiedä, että mahtaiskohan meikäläisen taidotkaan edes riittää noihin vimpan päälle kuviin :)

Pariisin kuulumiset

Ihana pidennetty viikonloppu Pariisissa takana ja tässä teillekin kaupungin tunnelmia. Kerran aikaisemmin on tullut pistäydyttyä kaupungissa, mutta kyllähän nuo päänähtävyydet oli kiva käydä taas käydä katsomassa, vaikka tällä kertaa ei tuonne Eiffelin torniin noustukaan. Reissussa olin viiden vanhan opiskelijakaverini kanssa, joiden kanssa ollaan sovittu tapaavamme vähintään kerran vuodessa ja täksi vuodeksi tapaamispaikaksi sovittiin Pariisi. Ensi vuodeksi kaavaillaan kanssa jotain yhteistä reissua, kun meidän poppoolla on vuosipäivä.

Ei oltaisi voitu toivoa parempaa säätä reissuajankohdaksi. Joka päivä aurinko paistoi lämpimästi ja mittarikin kipusi lähelle 20 astetta. Majoituspaikkana meillä oli tutun tutun asunto, johon mahduttiin kaikki kuusi hyvin yöpymään. Olikin tosi kiva, kun saatiin hakea aamuisin tuoreet patongit ja croisantit alakerran leipomasta ja nauttia aamupala yhdessä saman pöydän äärellä ja yllätävän jouhevasti aamulähdötkin hoituivat, vaikka kuusi naista valloitti vuorollaan suihkun ja wc:n. 

Ensimmäiseksi käytiin tietysti ihailemassa Eiffelin tornia niin päiväsaikaan kuin iltasella.

Galeries Lafayettesin hieno kupolikatto.

Oman tunnelmansa Pariisin kaduille tuo nämä pienet kauppiaat. Supermarketeista ei ole tietoakaan, vaan yhdessä myydään hedelmiä, toisessa juustoja, kolmannessa kaloja, neljännessä leipää jne.

Oli ihan pakko kaivaa kamera esiin tässä kalakaupassa, kun kalat oli laitettu  niin hienosti esille. Taisi kauppias olla vähän ihmeissään, että eikös tuo blondi ole ennen kaloja nähnyt. 

Osa matkaseurasta suuntasi Louvreen, mutta kun aika ei riittänyt kaikkeen, niin itse jätin tuon tällä kertaa välistä, kun siellä on tullut kuitenkin käytyä.

Notre Dame, jonka sisälle asti ei sitten päästy, kun oli niin hirmuisen pitkä jono.

Oopperatalo iltavalaistuksessa.

Concorde-aukio ja Champs Elyseen alkupää, jonkaa toisessa päässä siintää Riemukaari.

Viimeisenä päivänä kivuttiin Sacre Coeuriin ja tutustiin sen ympäristöön.

Moulin Rouge piti tietysti käydä katsomassa ulkoapäin, mutta itse show jäi näkemättä, kun meillä oli ostettu liput ennakkoon Lidoon. Vaikka illallislippu showneineen maksoikin 185 euroa hengeltä eli melkein saman verran kuin meidän lentoliput, niin oli koko kabaree todellakin rahansa arvoinen. Ei voi muuta sanoa kuin, että oli aivan huippu hieno ja viimeiseen asti hiottu. Koko reissun ehdoton kohokohta. Tosin varoituksen sana herkkähipiäisille, että show vilistää yläosattomia naisia, kuten Lidon perinteisiin kuuluu. Viereisessä pöydässä istuneet kiinalaiset miehet olivat vähän hämillään ja häpeissään ja eivät tainneet oikein tietää mitä kyseinen kabaree pitää sisällään. Itse show oli kuitenkin toteutettu diskreetillä tavalla, vaikka paljasta pintaa näkyikin koko ajan. Jos tuonne Moulin Rougeen tai Lidoon halajaa, niin liput kannattaa ostaa netistä hyvissä ajoin etukäteen, koska ovat aika kysyttyjä. Tuohon meidän illallislippuun kuului kullekin yksi lasi samppanjaa, puoli pulloa viinia sekä kolmen ruoan dinneri. Myös ruoka oli ihan positiivinen yllätys, vaikka monta saa vierasta keittiö saakin palvella illan aikana.

Pariisi vei kyllä sydämeni ja ensi kerralla ehdottomasti pitää käväistä Versaillesissa, joka mielestäni niin kaunis ainakin kesäaikaan ja jos lapset mukana niin tietysti Disneyland, vaikka se kovin ranskalaista olekaan. 

Ranskassa ja Pariisissa kun kerran oltiin, niin kirpputorit kannattaa pitää myös mielessä. Käväistiinkin pikaisesti myös yhdessä Pariisin kuuluisimmasta kirpputoreista, joka taitaa olla olla Euroopan vanhimpia kirpputoreja ja väittää olevansa myös maailman suurin, mutta siitä tulossa ihan oma postauksensa, so stay in tune!