Kreikan Symin saari

Rodoksen postaussarja jatkuu tällä Symin saarella, joka sijaitsee 44 km päästä Rodokselta lähellä Turkin rannikkoa. Tänne saarelle pääsee ainakin Rodoksen vanhan kaupungin edustalta lähtevällä katamaraanilla, jolla matkanteko kestää 50 min. Lautalla vastaava aika olisi 90 min. Valkkasimme kulkupeliksi katamaraanin, joka poikkesi ensin 45 min Panormitis luostarissa ja jatkoi sieltä matkaa saaren toiselle puolelle Symin pääkaupunkiin Ano Symiin eli Horioon, jossa jäi aikaa 4 h oleiluun. Aika riitti kyllä ihan hyvin tuolla vierailuun ja syömiseen tunnelmallisessa tavernassa. Laivaliput kannattaa ostaa vaikka päivän etukäteen, niin saa ne hieman edullisemmin. Katamaraanin etukäteishinta oli 30 euroa, kun satamasta ostettuna se olisi ollut 37 euroa. Kyllä tuossakin jonkun pennosen säästää, jos koko perhe on esim. liikenteessä.

Panormiteksen luostarin tunnelmaa. Täällä ei oikeastaan ollut muuta kuin tuo pieni luostari ja pieni kahvila, joten aika nopeasti tämän puolen oli nähnyt.

 Alla kuva meitä kuljettaneesta katamaraanista. Jos on luonteeltaan kovinkin merisairas, niin sitten ehkä kannattaa harkita mielummin lauttaa kulkupelikseen, kun tuolla katamaraanilla meno on kuitenkin, vähän tuulista riippuen, aika höykytystä tai sitten on ainakin hyvä istua ulkosalla, että näkee horisontin.

Symin saari on kuuluisa näistä ihanista pastellinvärisistä taloista sekä myös pesusienisukeltajista ja kalastajista. Rannassa on pieni putiikkeja ja tavernoja toisensa perään. Erityisesti merenelävät ovat hyvin edustettuina näissä ravintoloissa. Me jäätiin pyörimään ihan vain näihin rantakaduille, mutta ilmeisesti tuolla mäessä olevaan luostariinkin olisi päässyt vierailemaan.

Rodoksen aikaisemman postauksen näet täältä. Seuraavissa postauksissa juttua Kalithea Springistä ja sen jälkeen Lindoksesta.

Ihanaa äitienpäivää!

Ihanaista äitienpäivää kaikille äideille! Tänään on taas se päivä vuodesta, jona meitä hemmotellaan. Nautitaan siis koko rahan edestä! Aurinkokin hellii meitä tänään ja ainakin täällä Eteläisessä Suomessa on luvattu 20 astetta. Vielä kun nämä säät jatkuisivat pitkään. 

Meillä tämä äitienpäivä on vähän rauhallisempi, kun meillä on riehunut raju vatsatauti tiistaista lähtien. En taas muistanutkaan miten hirveä tuo tauti voi olla. Ensin tauti alkoi pienimmäisellä ja sen jälkeen minulla ja sen jälkeen kukin onkin ollut siinä vuorotellen aina yhtenä päivänä. Toisaalta olisi ollut ehkä parempi, että olisi tullut kaikille lapsille samaan aikaan itseä lukuunottamatta, niin olisi tauti hoidettu kerralla pois, kun tuntuu, että olen ollut sisätiloissa keskiviikko aamusta lukien ja meni plörinäksi kaikesta helatorstaista ja lämpimästäkin nauttiminen. Kaiken kukkuraksi sain samaisen vatsataudin vielä uudemman kerran. Miten ihmeessä voin saada saman vatsataudin toisen kerran parin päivän päästä, kun olin välissä jos suht terve? Näköjään kaikki on mahdollista. Onneksi on tosiaan vielä koko kesä edessä, joten eiköhän mekin saada tuosta lämmöstä vielä nauttia, kun ollaan ollaan terveitä. No tulipahan otettua tällainen pika laihdutuskuuri heti tähän kesän korville, vaikka ei se niin mukavasta päästä ollutkaan.

Ikivihreä Rodos

Terveiset Kreikan Rodokselta! Kotiuduttiin tältä reissulta vähän yli viikko sitten, mutta ehdin nyt vasta käymään näitä kuvia läpi ja laittelemaan tänne blogiin saakka. Rodoksen postaussarja alkaa nyt ihan tällaisella yleispostauksella. Jotta ette ihan läkähdy kuvaähkyyn, niin luvassa omat postaukset Kallithea Springistä, Lindoksesta sekä Symin saaresta. Tuli taas otettua sen verran monta kuvaa, että jaottelen postaukset nyt vähän osiin.

Reissuun lähdin ystävättäreni kanssa ja edessä oli viikko oleilua lämmössä ja auringossa. Meillä oli varattu kohteeseen kaksi eri hotellia, koska ei päästy yhteisymmärrykseen, että mikä hotelli varataan, joten päädyttiin kompromissiin ja valkattiin molempien ehdotukset. Tosin oman ehdotukseni kanssa kävi siten, että varaustoimisto ilmoitti alle 12 h ennen lähtöä, että sori, mutta meillä ei olekaan hotellia teille, vaikka kaikki oli maksettu etukäteen. Hotelli olikin vielä kiinni. No vielä tuntia ennen reissuun lähtöä hotellista ei ollut tietoakaan neljäksi ensimmäiseksi yöksi, mutta koska kyseessä ei ollut vielä kuitenkaan lomasesonki, niin luotettiin siihen, että joku kiva hotelli sieltä kuitenkin löytyy. Varaustoimisto sai siten kuitenkin hommattua meille vastaavantasoisen hotellin all inclusivella, joten napattiin sen sitten vaan sen enempää perehtymättä siihen, kun tämä viesti tuli klo 2 yöllä ja kotoa lähtö oli tunti siitä. 

Muutenkin tälle reissulle lähtö oli aika huonoenteinen. Kaikki tosiaan alkoi sillä, että saatiin tuo ilmoitus, että meillä ei olekaan hotellia. Tämän jälkeen ystäväni oli 40 min myöhässä, kun hain hänet kyytiin klo 3 yöllä. Sitten kun vihdoin ja viimein päästiin ajamaan kohti lentokenttää kiireellä, niin edessä oleva auto ajoi vielä osittain jäniksen päälle ja kaiken kukkuraksi lentokentällä ollessani puolet alahampaastani lohkesi yhtäkkiä. Kaiken kruunasi vielä se, että ei saatu vessan hanasta tulemaan vettä. Tässä vaiheessa tuli olo, että lähdenkös sittenkin takaisin kotiin ja vedän peiton korville ja pysyttelen siellä. Enteet olivat jo sellaiset, että reissu ei voi kuin mennä pieleen. No onneksi en sentään luovuttanut, vaan päästiin reissuun ja kaikki meni ihan kivasti.

Rodos on kyllä oikea ikivihreä nostalginen klassikko ja pitänyt pintansa suomalaisten sydämissä. Kohde on taitanutkin nostaakin nyt hieman suosiotaan mm. naapurimaan Turkin ja muun maailman epävakauksien takia. Rodoksella oli tosi rauhallista ja pakolaisongelma ei näkynyt siellä mitenkään, vaikka Turkki on tosi lähellä ja näkyy vastarannalla.

Rodos on vähän ehkä kaksijakoinen matkakohde siinä mielessä, että se on täynnä turisteja ja varsinkin suomalaisia. Lähes jokaisesta ravintolasta ruokalista löytyy myös suomeksi ja suomalaisia kauppoja ja ravintoloitakin löytyy kotoisine lihapullineen. Itseäni rupesi jo vähän tämä ärsyttämään, kun olisin kaivannut ehkä vähän enemmän aitoa kreikkalaisuutta, mutta onneksi tätäkin on tarjolla, kun vähän liikkuu muualle Rodoksen kaupungista. Toisaalta Rodos on erittäin helppo lomakohde. Lento kestää alle 4 tuntia ja ne ovat suht edullisia ja jollei satu osaamaan englantia, niin täällä pärjää melkeinpä suomella.

Aloitan reissun esittelyn näillä meidän hotelleilla. Nämä alkupostauksen kuvat ovat meidän jälkimmäisestä hotellista, jossa oltiin 3 yötä. Hotelli on nimeltään Cactus ja sijaitsee ihan Rodoksen kaupungin niemenkärjessä. Meillä kävi aikamoinen tuuri hotellihuoneen kanssa, kun saatiin yksi neljästä hotellin sviiteistä, jotka ovat hiljattain remontoidut. Sviitissä oli kaksi huonetta, kaksi parveketta, kaksi kylpyhuonetta, jossa toisessa oli suihku ja toisessa oli iso poreamme. Huoneen kaikista ikkunoista aukesi suora merinäkymä. Ei voitu kuin huokailla tuota aukeavaa näkymää. Hotelli Cactus on muuten monen suomalaisen matkanjärjestäjän listoilla, joten jos halautte suomenkielistä palvelua ja ympärille paljon suomalaisia, niin sitten kannattaa suunnata tähän hotelliin.

Nämä upeat maisemat näkyivät meidän hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunoista.

Rodoksella oli aika mahtavia auringonlaskuja, joita saatiin ihastella monena iltana.

Sitten tämän ensimmäisen hotellimme pariin, joka siis tuli aika ex tempore, mutta oli kuitenkin ihan kiva hotelli.  Hotellin nimi oli Semiramis. Hotellin osa huoneista oli remontoitu ja täältäkiin saatiin onneksi remontoitu huone, jonka parvekkeelta pilkisti myös vähän meri. Tästä hotellista ei ollut suoraa merinäköalaa, mutta meri oli tosi lähellä.

Täällä Semiramis hotellissa meillä oli all inclusive, joten kaikki ruoat ja juomat kuuluivat hintaan. Tosin täytyy kyllä todeta, että kyllä tuo neljä yötä riitti ihan tuosta nauttimiseen ja kaipasi sitten jo vähän vaihtelua.

Sitten päästäänkin ihan Rodoksen kaupungin tunnelmiin. 

Rodoksen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisin ja on tietysti must vierailukohde. Tosin vähän nuo basaarikaupat ja lukuisat ravintolat pilaavat tuota vanhaa tunnelmaa, mutta kyllä tuolla historiaan humuun silti pääsee.

Tältä Rodoksen kaupunki näyttää ylhäältä kaupungin korkeimmalta kukkulalta käsin katsottuna. Horisontissa siintää Turkki. Tänne kukkulalle tulee myös sightseeing busseja, mutta me napattiin tänne taksi, kun kipuaminen ei juuri silloin houkutellut ja yleensäkin Rodoksen kaupungin sisällä taksit ovat halpoja. Yleistaksa kaupungin sisällä oli 5 euroa ja jos taksi oli tilattu siihen tuli 2 euron tilausmaksu lisää. Tosin välimatkat Rodoksen kaupungin sisällä ovat aika lyhyet ja periaatteessa kävelyetäisyydellä, joten taksittakin varmaan pärjäisi hyvinkin ellei hotelli satu olemaan jossain kauempana.

Kukkulalla on Monte Smithin arkeologinen puistoalue, jossa on muinaisen areenan ja  antiikinaikaisen Apollon temppelin rauniot. 

Kevät ja syksy ovat nimenomaan oivallista aikaa matkustaa Rodokselle. Silloin on kuitenkin lämmintä, mutta ei kuitenkaan 40 asteen paahtavaa kuumuuta ja pahin turistikausi on ohi ja hotellitkin ovat todella kohtuuhintaisia. Seuraavalla kerralla palaankin kohteeseen ehdottomasti lapsien kanssa ja nautitaan vaan auringosta ja uimisesta.

Rodoksen tunnelmista tulossa vielä lisää postauksia, so stay in tuned!

Vuokkosten uusi ilme

Minulla oli ilo osallistua Indiedaysin ja Vuokkosten yhteistyöhön, jonka puitteissa pääsin testailemaan Vuokkosten uudistunutta ilmettä ja tuoteperhettä. Mielellään tällaiseen yhteistyöhön lähteekin, koska taustalta löytyy vanha suomalainen perheyritys, jolla on arvot kohdallaan. Yrityksen arvoihin kuuluvat nimittäin ympäristöystävällisyys, kotimaisuus, laatu sekä ihoystävällisyys, joka on itselleni erityisen tärkeä kriteeri tuotteita valitessani. Itselläni kun on erittäin herkkä iho, joka ei siedä mitään kovia kemikaaleja ja olenkin pyrkinyt siirtymään mahdollisimman pitkälle luonnonkosmetiikkaan, välttyäkseni ylimääräiseltä kemikaalikuormitukselta. Lisäksi pyykit on pestävä erittäin hellävaraisilla tuotteilla, koska muuten vaatteet tuntuvat päällä siltä, kuin hiekkapaperi hioisi ihoa koko ajan. 

Aina sitä ei edes tule ajatelleeksi, että missä kaikkialla noita kemikaaleja myös on. Yksi niistä on myös naisten aika pitkäaikaiset ystävät, nimittäin kuukautissiteet, joista olikin jonkinmoinen pieni kohu aika hiljattain, kun paljastui, että ne sisältävät myös haitallisia kemikaaleja. Erityisesti hajustetut kuukautissuojat voivat olla allergisoivia ja oli ilo huomata, että Vuokkosten tuoteperheen tuotteet ovat nimenomaan tuoksuttomia. Tuotteet eivät sisällä myöskään mitään lisättyjä kemikaaleja. Vuokkoset ovat myös Joutsenmerkitty ja niillä on Allergia- ja Astmaliiton tunnus.

Vuokkosten kuutautissiteet ovat pakattu käteviin yksittäispakkauksiin, jotka on helppo sujauttaa laukkuun ja kätevä ottaa käyttöön.

Vuokkosten ilme on uudistustunut oikein onnistuneesti. Paketit ovat jotenkin raikkaampi entisiin verrattuna. Itse tuotteista minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa ja varmasti tulen hankkimaan näitä jatkossakin. Muistetaan kannattaa suomalaista työtä ja yritystä, varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa missä tällä hetkellä ollaan. Vuokkoset on ainoa terveyssidemerkki, joka on valmistettu Suomessa. Myös pienillä teoilla voi olla iso vaikutus! 

 Vuokkosten nettisivuille pääset tästä. 

*blogiyhteistyö*

Meidän vappu 2016

Olipas mahtava kevään tai pitäisikö jo sanoa kesän aloitus vapun merkeissä. Ei olisi voinut parempaa ilmaa enää toivoa. Sekä vappuaatto että -päivä aurinko ja lämpö helli meitä oikein olan takaa. Vappu korkattiin täällä meillä ystäväperheen kera grillailujen ja terassin merkeissä. On se vaan niin mukavaa kun saa nauttia auringosta ja kaikesta tästä valosta pimeän talven jälkeen ja vielä hyvässä seurassa ruoan kera juomiakaan unohtamatta. Tarjolla oli samppanjaa ja muuta kuohuvaa, Fresitaa sekä punaviiniä ja lapsille tietysti limua. Lapsetkin olivat ihan innoissaan kun saivat juoda limunsa korkeista kuohuviinilaseista aikuisten tapaan. Tosin aikuisilla oli ihan kristalliset lasit ja lapsilla ihan varmuuden vuoksi muoviset.

Jotenkin tuo vappu yllätti tulollaan ja ei ehditty oikein valmistautumaan koko juhlaan. Oli ehkä vähän reissuväsymystäkin Rodoksen jäljiltä, joten jälkkäreillä mentiin ihan valmistekeleillä, jotka vieraat toivat. Ei jäänyt aikaa mihinkään munkkien paistamiseen tai enempään panostukseen. Serpentiinit ja ilmapallokoristeetkin jäivät kokonaan laittamatta. Lapsilla sentään oli omat vappupallonsa, ettei ihan palloitta jääty.

Vappupäivänä oli sen verran kaunis keli, että päätettiin lähteä vähän ex tempore koko perheen voimin Ullanlinnamäelle piknikille. Pikaisesti vain kaupan kautta hakemaan vähän evästä mukaan ja nauttimaan tunnelmasta.

Kuohuvaa riitti piknikillekin saakka, vaikka ei se enää niin maistunut kuin vappuaattona, mutta onhan se mukava pari lasillista nauttia auringon lämmössä tuoreiden mansikoiden kera.

Yksi väsynyt juhlija päätti ottaa pienet unet kesken piknikin. Mikäs tässä kelissä köllötellessä. Tällainen olo oli kyllä itselläkin kun pääsi kotiin. Uni maistui kummasti.