Mikkelin asuntomessut 2017

Mikkelin asuntomessut avautuivat yleisölle eilen perjantaina 14.7 ja jatkuvat kuukauden ajan 13.8 asti. Asuntomessuthan ovat tietysti jokaisen sisustajan ja rakennuttajan ykköskohde tänä kesänä, joten intoa puhkuen lähdinkin taas katsastamaan messukohteita kauniin Saimaan rannalle. 

Minulla oli ilo osallistua medialle tarkoitettuun päivään torstaina ennen messujen avautumista yleisölle, joten lähdinkin matkaan jo hyvissä ajoin keskiviikkona. Näin oli valmiina jo messuaamuna paikan päällä ja yövyin messuja edeltävän yön Löydön Kartanossa Ristiinassa, josta matkasin sitten heti torstai aamuna messutunnelmiin. Löydön Kartanosta ei ole matkaa messuille kuin 15 minuuttia, joten matka taittuu nopeasti. Tästä Löydän Kartanosta on tulossa ihan oma postauksensa, jonka linkitän tänne kunhan ehdin käymään kuvat läpi. Tuli nimittäin napattua reissusta melkein 600 kuvaa, joten ei ole ainakaan materiaalista pula. Kävimme myös aivan ihanassa Tertin kartanossa nauttimassa oikein maittavan buffet illallisen, josta myös tulossa ihan oma postauksensa. Ehdottomasti myös käymisen arvoinen paikka, jos tuolla Mikkelin suunnalla liikkuu. 

Jaottelen näitä asuntomessupostauksia myös hieman, jottei tule ihan kuvaähkyä yhdellä kertaa. Tässä postauksessa näitä yleistunnelmia, olohuoneita ja joitakin keittiöitä ja kylppäreitä. Makuuhuoneista ja kauneimmista ruokailutiloista  tulossa ihan oma postauksensa. 

Vaikka asuntomessuilla on aina todella kiva käydä, niin on se vaan niin masentavaa palata messujen jälkeen omaan kotiin. Voi ankeus miltä oma koti näyttääkää, mutta  onneksi on pää täynnä uusia ideoita. Oi, ja vitsit kun iski myös vähän rakennuskärpänen, joten saas nähdä vaikka tässä vielä joku päivä iskisi tuo oikein kunnolla ja löytäisin itseni rakennusprojektin kimpusta. No sulatellaan tuota ideaa ihan rauhassa vielä ja selvitellään mahdollisuuksia. 

Sitten tähän kuvapläjäykseen. Nauttikaahan! Valitettavasti en osaa sanoa, että mikä kohde on mistäkin talosta, kun en tehnyt muistiinpanoja ja kohteita on kuitenkin 31 niin arvatenkin menevät jo sekaisin, mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan näistä kauniista taloista ja sisustuksista kuvien kera.

 

 

Onkos teillä suunnitteilla piipahtamista asuntomessuille?

Lomamoodissa

Nyt on sanottu heipat työstressille ja työpaikalle ja siirrytty totaalisesti lomamoodiin. Lomailin tuossa juhanneksen tienoolla viikon verran ja sitten vielä vähäksi aikaa töihin ja nyt sitten vihdoin pidemmän loman pariin. Työpaikalle palailen vasta elokuussa.

Kesälomasuunnitelmiin ei kuulu muita reissuja kuin suuntaaminen Mikkelin asuntomessuille, joita odotan todella paljon. Asuntomessuilla on aina vaan niin mukava käydä, vaikka sen jälkeen tuo oma asunto rupeaakin aina ahdistamaan, mutta onhan se mukava aina kuitenkin haaveilla ihanista asunnoista ja sisustuksista. Muuten kesäloma onkin sitten mökkeilyä ja kaikkien mökkirakennusten maalausta. Täällä odottaakin mukavat 16 kpl 9 litran maalipurkkia, joten saankin sitten lomallani aika paljon vedellä tuota maalia, kun maalausvastuu on yksin minulla. Lisäksi näiden maalipurkkien lisäksi odottaa aika monta litraa terassimaalia, joten sekin pitäisi minun vielä ehtiä nyt kesän aikana maalata. Taitavat nuo maalipurkit jossain vaiheessa päätyä uniin saakka, kun päivästä toiseen tuota vetelee. Nyt täytyy vaan toivoa, että olisi edes suht kuivaa, että saisi tuon maalaushomman tehtyä tämän kesän aikana. Ensi kesänä olisikin sitten kiva tulla mökille kun urakka olisi valmis. 

Lempikukkani pionit kukkivat taas jo. Jotenkin niitä ei malttaisi poimia ollenkaan maljakkoon, mutta onhan niitä kuitenkin joka kesä jokunen otettava sisälle asti. Näin saa nauttia näiden kaunokaisten tuoksustakin kauneuden lisäksi.

Mökkiterveisin!

Keskikesän kuulumiset

Nämä meidän juhannuksen kuulumiset tulevat nyt vähän jälkikäteen, kun unohdin kannettavani ja kameran siirtojohdon kotiin, joten sain kuvat siirrettyä vasta nyt, kun käväisin mökiltä kotosalla. Toisaalta eivät nämä postaukseni yleensä kovin ajoissa muutenkaan tänne asti ilmaannu, joten samaisella hitaalla tahdilla mennään.

Meidän keskikesän juhla vietetään perinteisesti mökillä, jonne tänäkin vuonna suuntasin lasten ja vanhempieni kanssa. Kivaa kun lapset saavat nauttia isovanhempien ja pikkuserkkujen seurasta, jotka mökkeilevät lähettyvillä. Mökillä syödään hyvin grillaten ja käydään tietysti juhannussaunassa. Lapset tietysti jo polskivat joka päivä meressä, vaikka aika vilpoisaa oli. Ihme ja kumma, ettei kukaan saanut flunssaa juhannuksen jälkeen.

Jotenkin sitä aina ajattelee kesän alkavan lopullisesti juhannuksesta, mutta tänä kesänä ei ole siltä kyllä todellakaan tuntunut. Mittari kun näytti juhannuksena päiväsaikaan n. 10-14 astetta, joten ei noilla lukemilla oikein parhaimpaan kesän tunnelmaan pääse, vaikka onkin ihanan valoisaa. Näyttää nykyään olevan lähes samat lämpötilat jouluna kuin juhannuksena. Ainoa ero on, että saa herätä ihanaan valoisuuteen. Nytkin kun kirjoittelen tätä postausta mökillä, niin ulkona on jopa huimat 12 astetta ja ollaan sentään Lounais-Suomessa eikä missään Pohjois-Suomessa.

 

Juhannuksen perinteisiini kuuluu kerätä iso kimppu luonnonkukkia tien pientareelta. Lupiineja päätyikin yhteen kukkapurkeista yhdessä saniaisten kanssa ja onnistuin löytämään vielä juuri aukeamassa olevia syreeninoksia, joita oli ihan pakko kerätä vielä mukaan. Oi mikä ihana tuoksu coctail näistä tulikaan mökin sisätiloihin ja pientä piristystä. Ainoa miinuspuoli oli muutamat luonnon örkit, jotka valtelivat kukista pöydälle ja lattialle, mutta nuo luonnon eläimethän kuuluvat mökkielämään. 

Kokkokin saatiin poltettua ja lapset perinteiden mukaisesti tietysti grillasivat sen hiilloksessa vaahtokarkkeja. 

Se olisi sitten huomisesta lukien lomamoodi päällä. Nimittäin minulla alkoi tänään LOMA! Jee!

Mökillä meren äärellä

Oi ihanuus! Kesä, aurinko ja kesämökki. Onpa ihana nauttia taas näistä mökin maisemista, vaikka vähän viileää on ollutkin. Tämän postauksen kuvat ovat viime kesältä, jotka löytyivät bloggerin luonnoksistani. Unohdin nimittäin oman kannettavani kotiin ja samaisessa laukussa oli myös kameran johto, joten en saa siirrettyä yhtään juhannuskuvaakaan tänne järkkäristäni. Onneksi sentään tabletti ja työkannettava mukana, joilla saa edes tämän postauksen näpyteltyä. No kotiinpaluu on ensi viikon lopulla, kun menen taas muutamaksi päiväksi töihin ennen kuin pidempi kesäloma alkaa, joten siirrellään sitten juhannuskuvat tännekin saakka.

 Nämä merenrantaterassin kuvat on otettu viime kesänä mökiltämme ja tänä kesänä tuo maisema on saanut vähän jo muutosta, kun isäni rakensi pikkumiehen kanssa laiturin tuonne minihiekkarannan viereen. Kiva, että pääsee nyt uimaan ihan laiturista. Tänä kesänä pitäisi tilata vielä vähän lisää hiekkaa tuon kesäterassin ympärille ja multaakin pitäisi tilata aikamoinen määrä, jotta saa laitettua nurmikon terassin viereen saven päälle. Lisäksi tämä meranterassikin pitäisi hioa vanhasta maalista ja laittaa uusi maali pintaan ja öljytä uusi mökin terassikin, jonka isäni rakensi viime kesänä ja ja ja.....Taitaa olla tämä kesän things to do -lista aika pitkä, mutta onneksi olen sitä sorttia olevaa ihmisrotua, joka ei osaa olla paikoillaan ,vaan aina pitää puuhastella jotain ja käsillä tekeminen on toisaalta myös aika terapeuttista, vaikkei kaikkien mielestä siltä tunnukaan.

 

Nyt kuitenkin nautitaan! Kukin omalla tavallaan. Toinen puuhastellen ja toinen relaten, yksi matkustellen. Onneksi meitä on moneen eri junaan, mutta pääasia on nyt on KESÄ! Mutta se lämpöaalto olisi kyllä vielä kiva saada.

Iloista ekaa lomaviikkoa kaikille niille, jotka aloittivat loman nyt juhannuksesta.

9 v kaverisynttärit

 

Huoh! Saa taas hetkeksi huohahtaa, kun esikoisen 9 v synttärirupeama on vihdoin takana ja kaverisynttäritkin on saatu vietettyä onnistuneesti. Nämä ovat nimittäin yleensä se suurin koettelus ja en nyt todellakaan tarkoita tarjoilujen osalta. Tarjoilujen osaltahan nämä ovat erittäin helpot, koska kukaan lapsista ei kuitenkaan syö kakkua, joten olen todennut, että en sitä edes leivo kaverisynttäreille tai sitten on tarjoiltu edelliseltä päivältä jäänyttä aikuissynttäreille leivottua täytekakkua. Tällä kertaa aikuissynttärit olivat jo viikkoa ennen, joten eipä sitten ollut kakkua ollenkaan. Yleensähän kaverisynttäreillä lapsilla on niin kova kiire leikkimään ja touhuamaan (ainakin poikalapsilla), että ruokapöydässä ei kauaa istuta, joten tarjoilutkin on oltava nopeita.

 

Kutsulistalla oli tällä kertaa vain luokan pojat sekä naapuston lähimmät kaverit. Noistakin kuitenkin tuli jo 13 lasta omat mukaanlukien, joten vilskettä ja vipinää riitti varsinkin kun kyseessä on iso poikajoukko. Olipas taas huvittavaa seurata vieressä kun tyttöpuoliset synttärivieraat istuivat rauhallisesti pöydässä syöden, kun pojat jo juoksivat ympäri taloa ja ulkona. Kyllä tuo sukupuoli ero vaan niin hyvin näkyy lasten käyttäytymisessä, vaikka tietysti poikkeuksiakin löytyy puolin ja toisin, mutta näin monen vuoden empiiristen tutkimusten = sivustaseurailujen myötä olen vaan tuohon lopputulemaan tullut, että pojat on aina poikia omine touhuineen.

 

Synttäriteemana meillä oli Pokemon Go, vaikka ei se paljon kyllä nyt missään näkynyt. Ruokapöydän päällä oli teemaan sopivia koristeita ja servetit olivat Pokemon Go -aiheisia, mutta muuten kattauksessa olikin äidin suosimaa vaaleansinistä Green Gatea ja Riviera Maisonia. Leipomusten osaltakin pääsin aika vähällä kun tein vain värikkäitä mokkapaloja ja muut olikin sitten kaupasta ostettuja valmiita juttuja.

 

Nyt vietetään rauhassa kesä ja sitten syksyllä sitten juhlitaankin tytön 8 v synttäreitä.

Nutcasen tyylikkään hauskat pyöräilykypärät

Aivan mahtavaa, että pyöräilykypäröihinkin ollaan saatu kunnolla väriä ja kivaa muotoilua, kiitos Nutcasen, josta meillekin tuli tämä meidän pienimmäisen Little Nutty pyöräilykypärä. Malliltaan tämä kypärä on nimeltään Ahoy. Meidän pikkuinen oli aivan myyty heti tästä hienosta uudesta kypärästään. Aluksi  vähän pelkäsin, että mitäköhän hän mahtaa tuumata tästä, kun ei aina tiedä mikä kelpaa ja mikä ei, varsinkin kaikki mitkä pitää laittaa päähän ovat hänelle kauhistus. Onneksi hän oli aivan otettu tästä uudesta hienosta kypärästään. Onhan siinä hienot merirosvokuviot ja merirosvothan ovat aina tietysti pop. Laitettiinkin heti kypärä testaukseen ja lähdettiin pihalle testailemaan potkumopon kera.

Nutcase Little Nutty pyöräilykypärä on kokoa 48-52 cm. Se on myös erittäin helppokäyttöinen ja siinä on helppo magneetiinen Fidlock-kiinnityshihna, jossa myös pehmuste. Nyt ei ole enää pelkoa, että nahka jää ikävästi kiinnityshihnan väliin, kiitos tuon magneettikiinnityksen. Kypärässä on kestävä ABS kuori ja suojaava EPS sisus. Kypärän takana on myös spin dial -säätönuppi, joka mahdollistaa tyköistuvan ja oikean kypärän istuvuuden. Kypärässä on myös irrotettava visiiri, joka suojaa myös auringolta.

Joten eikun menoksi vaan!

Nutcasen kypärien jälleenmyyjät näet täältä.

Biosolis- luonnonkosmetiikan aurinkorasvat

Vihdoin ja viimein löysin aurinkorasvoja joita lastenkin on turvallista käyttää.  

Itselläni on ollut jo pitkään aikamoinen dilemma, että levittääkö tavallisia markettien aurinkorasvoja vaiko ei, vai yrittäisikö suojata ihoa vain vaatteilla.  Fakta vaan on, että aurinkosuojavaattet eivät oikein tunnu pysyvän noiden lasten päällä kuitenkaan aurinkoisella ilmalla, niin rasvoja on kuitenkin loppupeleissä käytettävä. Monet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että aurinkorasvat eivät ole kovinkaan turvallisia ja onhan se väistämötön tosiasia, että aurinkorasvojen kemikaalit imeytyvät elimistöön ihon läpi ja tätä en nimenomaan haluaisi. Toisaalta ei saisi palaakaan, joka taas nostaa myös ihosyövän riskiä. Onneksi tähän minua monta vuotta päätäni vaivaavaan dilemmaan olen nyt löytänyt ratkaisun. Nimittiäin Biosoliksen luonnonkosmetiikan aurinkorasvat. Jee sanon minä! Enää ei tarvitse miettiä, että mitä kaikkia kemikaali myrkkyjä ihoni läpi imeytyy aurinkorasvoista ja voin lapsillekin laittaa tätä turvallisemmin mielin. Viime vuodet olen ostanut lasten aurinkorasvat apteekeista ja etsinyt sellaisia rasvoja, jotka eivät imeydy ihon läpi elimistöön. Nämä rasvat olivat sellaista paksua valkoista tököttiä ja lapset olivat aivan kalkkilaivan kapteeneja ja rasvaa ei saanut millään levittymään ja ei myöskään poiskaan iholta.

 Biosolis on maailman ensimmäinen sertifioitu fysikaalinen aurinkotuotesarja, joka koostuu kasvien mineraaleista ja hoitaa samalla ihoa luonnollisesti. Tuotteet eivät sisällä nanopartikkeleita. Fysikaaliset aurinkosuojat ovat turvallisia käyttää, koska ne eivät imeydy ihoon, vaan jäävät ihon pinalle heijastean auringon säteet pois. Mineraaliaurinkosuojat eivät myöskään vahingoita luontoa.

Nämä Biosoliksen aurinkorasvat ovat myös erinomaisesti levittyviä ja sopivat myös herkälle iholle. Rasvat ovat myös neutraalin tuoksuisia, joten ei jää mitään äitelää tuoksua iholle. Aurinkotuotteet sisältävät luomutuottua, ihoa kosteuttavaa aloe veraa sekä hoitavia luomulaatuisia kasvisöljyjä, kuten rapsi-, avokado-, porkkana- ja arganöljyjä.

Biosoliksen aurinkosarjassa on mm. Biosolis Melt-In aurinkosuojavuode (SPF30), jonka kermainen koostumus sulaa iholla öljymäiseksi sekä samaisen suojakertoimen omaava erityisesti kasvojen iholle kehitetty ohut ja emulsiomainen aurinkosuoja, joka imeytyy nopeasti, joten sen päälle voi myös meikata.   

Sarjasta löytyy myös lapsille sopiva vedenkestävä Biosolis Kids aurinkovoide (SPF50), joka ei jätä ihoa valkoiseksi. Varsinkin lapsille on erityisen tärkeää, että tuote ei imeydy ihoon, vaan se jää ihon pinnalle. Titaani- ja sinkkidioksidit heijastavat haitalliset aurinkosäteet pois iholta peilin tavoin. Tästä rasvasta ei tullut myöskään tahmeaa tai valkoista ihoa. Vedenkestävyyttä ei olla vielä ehditty testaamaan, mutta sekin tulee kohta testattua kun tuo meri vähän tuosta vielä lämpiää. SPF50 suojakertoimella löytyy myös Biosolis Sun Spray, joka on kätevä suihkuttaa iholle, vaikka itse kyllä tykkään enemmänkin noista purkkiversioista.

Nyt voi kiitos nuo lämpimät aurinkoiset kesäilmat saapua vihdoin ja viimein, koska meillä on nyt aurinkorasvat kunnossa ja voidaan turvallisemmin mielin nauttia auringosta.

Biosolista on myynnissä mm. The Natural Good Companyssä. Aurinkorasvat ovat muuten siellä juurikin tarjouksessa, joten kannattaa nyt hyödyntää tarjoushinnat. Biosoliksen sivustolle pääset suoraan tästä klik.

Ison Omenan uudessa Rossossa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ROSSO-RAVINTOLAT JA 40+ BLOGIT

Iloinen 40+ bloggaajajoukko suuntasi viime viikon tiistai iltasella uuteen ravintola Rossoon Isoon Omenaan. Vaikka asustelenkin Iso-Omenan lähettyvillä, niin eipä ollut vielä tullut käytyä tässä uudessa M.E.E.T -ravintolamaailmassa, joka avautui 20.4. Siellähän on ravintoloita jos poikineen, joten täytyykin mennä ihan ajan kanssa tutustumaan tarjontaan, mutta nyt keskitytään ensin tähän uuteen Rossoon ja sen maukkaisiin pizzoihin ja ruokiin.  

Meidät oli kutsuttu Rossoon maistelemaan roomalaisia artesaanipizzoja ja kesäisiä makuja sopivine juomineen. Italian ja pizzojen ystävänä olinkin aivan innoissani kutsusta ja mikä sen ihananpaa kuin istua valmiiseen ruokapöytään työpäivän jälkeen ja vielä kun seura on mitä mukavinta. Tässä seurueessa ei todellakaan ketään katsota kieroon jatkuvasta kuvien räpsimisestä, joka ei ihan onnistu lasten kanssa liikenteessä ollessa. Tosin saatiin kyllä muilta ruokailijoilta muutama outo katse, että miksi ihmeessä tuo seurue räpsii ruoistaan kuvia koko ajan, mutta toisaalta ehkä ihmiset rupeavat olemaan nykyään jo tottuneempia jatkuvien kuvien ottamiseen näin kännykkäaikakautena.

Ilta aloitettiin italialaisittain antipastolajitelmalla, jonka kyytipoikana oli kesäisen raikas alkoholiton mocktail. Drinkki taisi olla nimeltään Colonnara IceMary, joka olikin tosi ihanan kesäinen mansikan kera.

Maistelussa meillä oli kolme erilaista pizzaa; Verdure Rustica-, Roma Rustica- sekä Suometar -pizza. Verdure Rusticassa on artisokkaa, puolikuivattua tomaattia, oliiveja, munakoisoa, pinjansiemeniä ja parmesaania. Roma Rusticassa puolestaan ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa, viikunabalsamicoa ja artisokkaa. Itse tykästyin erityisesti vuohenjuustoon pizzan päällä ja tuo paksu artesaanipohja kyllä kruunasi kokonaisuuden. Ns. tavallisista pizzoista eli napolilaisista pizzoista meillä oli maistelussa Suometar, joka on lasten annoskisan voittanut Suomi 100 -pizza. Se oli kyllä aivan täydellinen, jos sattuu tykkäämään kyseisistä aineosista. Kaikki missä on kanttarellejä ei voi kuin olla hyvää, on ainakin oma mielipiteeni.  Suomi 100 -pizzaa on myös ihan aikuisten listalla ja sisältää poroa, leipäjuustoa, kanttarellia, sipulia ja rucolaa. Eipä tule heti tavallisessa pizzeriassa tällaista pizzaa vastaan. Yhdistelmä toimi erinomaisesti ja tulikin maisteltua näitä pizzoja sen verran urakalla, että ei meinannut jäädä enää pääruoalle tilaa, joka oli lohta ja sitruunapastaa. Vaikka en olekaan mikään erityisen sitruunan ystävä, niin annos sai kyllä pisteet kotiin eikä sitruunan maku korostunut. Annoksen lohi oli voissa paistettu, mikä tuo tietysti kalalle aivan ihanan maun ja kalan kaverina oli Gremolata-kastikkeella maustettua tagliatelle pastaa, tomaattia, zucchinia ja bearnaiskastiketta.

Tämän ruokakokonaisuuden kruunasi sitten vielä jäätelöunelma. Jälkkärillehän on aina tilaa ja sillehän on ihan oma lokeronsa masussa. Vaikka olisi kuinka täynnä, niin jälkkärihän mahtuu aina. Tämän jäätelöunelman päällä oli niin nostalgista paukkusokeria. Ihan tuli lapsuus mieleen tuon sokerin poksahdellessa suussa. Oi niitä huolettomia aikoja!

Ruokien kyytipoikina olivat nämä GatoNegron valko- ja punaviinit. Valitettavasti jäi niiden maistelu vähän vähemmälle, kun olin autolla liikenteessä.

Tämä Iso-Omenan Rosso löytyy uudesta M.E.E.T. -ravintolamaailmasta. Rosso on siitä kiva ravintolaketju, että se sopii vaarista vaaviin kaikille hyvän ruoan ystäville. Suurin osa ravintolan ruoista tehdään ihan alusta loppuun asti omassa ravintolan keittiössä. Monilla voi olla nimenomaan ketjuravintoloita kohtaan ennakkoluuloja, mutta itselläni ne ovat ainakin tyystin kaikonneet Rosson osalta näiden herkullisten ruokien myötä ja ehdottomasti tullaan käymään Rossoissa jatkossakin ja varsinkin tässä Iso-Omenan uudessa Rossossa. Onhan se niin kiva välillä istahtaa valmiiseen ruokapöytään, vaikka noiden lapsukaisten kanssa voikin olla välillä vähän haasteellista käydä ravintolassa syömässä ja tulee vannottua joka kerta, että eipä sitten vähän aikaan taas mennäkään sen kokemuksen jälkeen, mutta onneksi aika kuultaa muistot tai me ei liikuttaisi kotoa mihinkään.

Iso kiitos Rossolle näistä herkullisista ruoista. Oli kyllä massu aivan killillään kotiin lähtiessä.