Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Coca-Cola hyönteismenua maistelemassa


Johan on aikoihin eletty. Nimittäin en olisi koskaan kuvitellut vapaaehtoisesti syövänäni ötököitä lounaaksi ja vielä Suomen maaperällä ja todennut sen jälkeen vielä, että nehän oli ihan hyviä ja syötäviä. Aikamoisia ennakkoluuloja oli kyllä ennen tilaisuutta, mutta olin päättänyt jo etukäteen, että kaikkia maistan ja olisihan koko tilaisuuden juju mennyt vähän ohi, jos maistelusta olisi kieltäytynyt. Joten eikun vaan ennakkoluulottomasti hyönteisten kimppuun ja suuhun. 

Tilaisuuden järjestäjänä toimi Coca-Cola, joka oli yhteistyössä hyönteiskokki Topi Kaireniuksen kanssa kehittänyt neljän ruokalajin "Coke and Insects" -hyönteismenun, jonka maisteluun sain kutsun. Suomen Coca-Colalle reseptit laatinut Kairenius on yksi harvoista länsimaalaisista hyönteisiin erikoistuneista kokeista. Resepteissä oli hyödynnetty Cokista sekä raaka-aineena että ruokien makua tasapainottavana makuparina tai hih näin vitsinä voisi myös sanoa, että ainakaan sitä Cokista tarvitaan huuhtelemaan nuo ötökät suusta alas.

Tilaisuuden aluksi Kairenius kertoi paljonkin tautatietoa tästä tulevaisuuden uudesta ruokatrendistä. Suomalaiset ovat nimenomaan edelläkävijöitä Pohjoismaissa hyönteiskulttuurin edistämisessä. Hyönteiset ovat erittäin eettinen sekä ekologinen ja ravinnerikas vaihtoehto sisältäen mm. paljon proteiinia ja hyviä rasvoja. Hyönteisten tuotantoon kuluu myös merkittävästi vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotantoon ja ne vaativat vain vähän tilaa ja niitä voidaan ruokkia sellaisilla rehukasvien osilla, joita ei syötetä eläimille. Niitä voidaan ruokkia myös elintarviketeollisuuden ruokajätteillä. Lisäksi monelle tärkeään kysymykseen, että mitenkäs nuo hyönteiset sitten ns. teurastetaan. No se tapahtuu vaivuttamalla hyönteiset horrokseen lämpötilan laskulla ja lopulta ne pakastetaan ja tämä on täysin kivutonta ja ilmeisesti tutkimusten perusteella todennettuna, hyönteisiltä puuttuu tuntoaisti, joten ne eivät tunne yleensäkään kipua. 

Ja varmaan tämä hyönteisten syönti trendi tulee vaan kasvamaan, varsinkin kun ensi vuonna hyönteisiä saa näillä näkymin myydä elintarvikkeiksi lainsäädännön muuttuessa. Jopa suomalaiset sikatilalliset ovat ruvenneet kasvattamaan hyönteisiä koeluonteisesti. Vielä näiden hyönteisten hinta on aika pilvissä ja kilohinta on n. 50-60 kg euron luokkaa, mutta eihän noita kukaan kilokaupalla toisaalta syökään, vaan pieni määrä riittää. 

Tässä meidän neljän ruokalajin menussa oli mukana nmm. kotisirkkoja, kotoisia jauhomatoja ja mehiläisen toukkia sekä itse hunajakennoja. Toki kaikki hyönteiset oli paistettu eli mitään ei syöty elävältä tai käsittelemättömänä, johon en olisikaan pystynyt. Toki tuo mehiläisten hunajakenno, jota en sitten muistanut edes maistaa oli kai ihan käsittelemätön.







Ensimmäiseksi aloitin maistelun tästä Cola Crickets Nacho Platterista, jossa kotisirkkojen kyytipoikana oli nachoja ja tuntui turvallisimmalta aloittaa tästä missä oli jotain tuttuakin mukana. Kieltämättä yhdistelmä toimi ja nämä sirkat maistuivat ihan rapsakan hyviltä ja vähän niinkuin olisi syönyt pienen pieniä paistettuja muikkuja. Näitä pystyi syömään montakin, kunhan ei katsonut tarkemmin tuota ulkonäköä jalkoineen, vaan keskittyi makuun. 

Jauhomadot saivat puolestaan uuden kodin tässä aasialaistyyppisessä kevyessä kevätrullassa. No näiden maku oli aika mieto, mutta kyllä nuo sirkat olivat enemmän omaan makuuni.



Jälkkärina oli ihan perinteistä mud cakea, johon ei ilmeisesti ollut ujutettu mitään hyönteisperäistä toisin kuin tähän Bugs n´ Beet Coke -smoothieen, jossa oli käytetty amerikkalaistyyppisesti hyöteisiä jauhon muodossa. Koko smoothien kruunasi tämä iso sirkka, jota loppujen lopuksi pienen mietinnän jälkeen suostuin maistamaan. No ei ehkä olisi kannattanut haukkaista ensimmäisenä tuosta pääpuolesta, jossa tuo tuijottava silmäkin on, koska pää nimenomaan poksahti ikävästi suussa ja jäi sitten loppu sirkka syömättä.



Tämä kokemus jää kyllä ainakin pitkäksi aikaan mieleen ja nyt voi avoimemmin mielin suhtautua tulevaisuuden uuteen ruokatrendiin, vaikka ei noista kyllä mitään meikäläisen herkkuja tullut ja nyt kun näitä kuvia katselee lähemmin, niin täytyy todeta, että en onneksi katsellut noiden koostumusta silloin lähemmin, vaan lappasin suuhuni, koska lähempi tarkastelu olisi voinut viedä kokonaan ruokahalun.

Miltäs teistä kuulostaa tämä tulevaisuuden uusi ruokatrendi, joka on jo todella yleistä länsimaiden ulkopuolella? Niin ja vielä lopuksi kevennyksenä, että kuulemma jokainen suomalainen syö keskimäärin n. 400-500 g hyönteisiä vuodessa tiedostamattaan, joten aikamoinen määrä noita muutenkin tulee syötyä ja vielä ihan raakana :)

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Yhteinen taival katkoksella

Oi ihanuus! Viikonloppu koitti vihdoinkin! Pitkä viikko takana ja nyt kaivattu hengähdystauko vihdoin koitti. Tosin ihan ei löhöillen tätä viikonloppua saa viettää, kun vietetään huomenna meidän pikkumiehen 3 v synttäreitä, joten tämä ilta kuluukin sitten kakun leivonnassa ja koristelussa. Pikkumies on nyt kova autofani, joten hän saa autokakun synttärikakuksi, joka toivottavasti nyt myös onnistuu. Aina kun ei tiedä mitä noista tuotoksista syntyy. Huomenna aamulla sitten täytynee vielä leipoa vähän lisää ja sitten vieraat saavatkin jo tulla.
 
Oikein rattoisaa viikonloppua kaikille ja kuullaan seuraavaksi synttäritunnelmien kera. Tosin kannettavani otti nokkiinsa ja sanoi työsopimuksensa irti ja tietysti suurin osa kuvistakin jäi sinne ja ei viitsi oikein työkoneelle ruveta kuvia latailemaan, joten voi vähän kestää, että saatte nuo synttäritunnelmakuvat. No onneksi tämän postauksen kuvat olin jo tallettanut aikaisemmin tänne bloggerin luonnoksiin. Saas nähdä saanko suostuteltua konetta enää jatkamaan yhteistä taivalta vai olikos se siinä. Mistä lienee nokkiinsa ottanut, kun ei noista koskaan tiedä. Tosin olihan tuota yhteistä taivalta kuljettu jo aika monta vuotta, joten ehkä on aika katsoa myös muita vaihtoehtoja ja tutkailla, että onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Mikäänhän ei kestä ikuisesti, vaikka niin mielelläni vielä olisinkin rinnalla kulkenut, mutta minkäs teet, kun toista ei enää huvita. Ehkä on uuden etsinnän aika ja ehkäpä siitä saa uuden uskollisen kumppanin taas vuosiksi eteenpäin. Ja tästä vahingosta viisastuneena, siirrän ne kuvani vähän tiheämmin ulkoiselle kovalevylle. Nyt on ollut pientä laiskuutta sen suhteen ja sen siitä sitten sai. Laiskuus ei koskaan voita!
 
Mutta nautitaan nyt hetkinen näistä iltahämyisistä olkkarikuvista. Oikein ihanaista viikonloppua!

 





torstai 9. helmikuuta 2017

Katri Helena collectionia, Härkistä ja Megastarin neitsytristeilyä


 Vuoden vaihtuessa onkin taas pidellyt kiirettä pr-rintamalla, kun monia uusia lanseerauksia tupsahtelee taas markkinoille. Kivahan näissä pressitilaisuuksissa on käydä, jos vaan aikataulut antavat myöden. Tässä kootusti viime viikkojen tilaisuuksia, joissa tuli pistäydyttyä. Huomen aamuna on klo 5 lähtö kohti Floridan aurinkoa, joten saatte nyt tällaisen pikakoosteen, kun en ehdi nyt kovinkaan monta postausta kirjoittelemaan teille. Yritän ehtiä ajastamaan vielä muutaman postauksen teille.

Pääsin tapaamaan ikinuoren Katri Helenan kun Tammer-Tukku julkisti oman Katri Helena collectionin Finlandia talolla. Mallisto on luotu Suomi 100 v kunniaksi. Väritys on peräisin Suomen luonnosta ja tietysti sinivalkoista, mitäs muutakaan. Katri Helena on itsekin tunnettu luontoihminen ja oikea Suomi ikoni, joten eipä voisi parempaa keulakuvaa olla. Näitä tuotteita ei ole vielä kaupoissa saatavilla, vaan ovat tulossa nyt kevään kuluessa ja ilmeisesti toukokuun aikana. Valikoimassa on mm. kumisaappaita, teetä, pussilakanoita, saunatuoksua, astioita jne. Tuotteilla on Design from Finland -merkki.





Katri Helenasta siirrytääänkin sitten uuteen laivaan, kun Tallinkin Megastar starttasi ensimmäisen neitsytmatkansa, jossa oli ilo saada olla myös mukana. Uusi laiva tuli Helsinki-Tallinna välille ja täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä erittäin tyylikäs sisustus ja kivanoloinen laiva. Mikä parasta meille shopaholiceille, että siellä on Itämeren suurin kelluva kauppakeskus kahdessa kerroksessa. Laivamatka Tallinnaan kestää sillä vain 2 tuntia ja vaikka oli aika tuulistakin, niin laivan meno oli kuitenkin tasaista. Laivan sisustuksesta on vastannut suomalainen sisustusarkkitehtitoimisto dSign Vertti Kivi & Co ja itse suunnittelijat olivatkin kertomassa meille projektistaan. 





Uusia Härkis-tuotteitakin tuli käytyä maistelemassa viime viikolla, kun Verso julkisti uuden tuoteperheen ravintola Groteskissa kesäjuhlien merkeissä. Elokuussa markkinoille tullut Härkis on jo monelle suomalaiselle tuttu ja nyt valikoima laajeni. Markkinoille tulee kolme erimakuista Härkis pihviä sekä kuluttajien toiveesta kaksi valmiiksi maustettua versiota Härkiksestä. Itse tykästyin erityisesti uuteen Härkis BBQ:n ja texmex-ruokien kanssa sopivan Härkis Tex Mexi:iin. Härkis-tuotteet ovat myös siinä mielessä uudistuneet, että niistä on poistettu nyt ohramallasuute eli ovat nyt täysin gluteenittomia ja sopivat myös vegaaniseen ruokavalioon.






Anteeksi vähän tälläinen kuvien sekamelska, mutta jotta postaukset eivät venähdä kovinkaan pitkälle, niin saitte ne nyt tällaisen yhteiskoosteen. Nyt minä kiiruhdan pakkaamaan. Floridan reissun kuulumisia pääset seuraamaan blogini facebooksivuilta ja instagramista nimellä kristallinhohtoa. Minä lähettelen sieltä sitten aurinkoa teillekin päin :)

tiistai 11. lokakuuta 2016

Ehdolla Blog Awardseissa


Olen ehdolla Indiedaysin Inspiration Blog Awardseissa ja jos olen mielestäsi ansainnut äänesi, niin käykäähän kipin kapin äänestämässä. Kiitollisena otan kaikki äänet vastaan. Äänestys päättyy 30.10.2016. Olen ehdolla Lifie sarjassa, jossa ovat ehdolla kotiin ja sisustukseen, perheeseen ja parisuhteisiin, hyvinvointiin, harrastuksiin sekä matkoihin keskittyvät somevaikuttajat. Blogissani melkeinpä kaikkia noita osa-alueita käsitelläänkin. Lifestyle -bloggaajan kun on niin helppo riipaista vähän kaikkia osa-alueita eikä tarvitse keskittyä juuri tiettyyn alueeseen. Tiedoksi myös, että Indiedays avaa lokakuun aikana uudet pääsivut Lifie.fi, Foodlover.fi sekä Indiedays.com, jonne on koottu ryhmittäin eri alojen bloggaajat. Oma blogini kuuluu siis jatkossa tuonne Lifien alle.

Äänestyksen yhteydessä voi osallistua myös arvontaan, jossa palkintona 5 kpl kahden hengen lippupaketteja 5.11 järjestettävään Inspiration Blogs Awards -gaalaan. Arvonnan ja säännöt löydät täältä. Arvonta löytyy myös tuosta blogini sivupalkista.




Tuhannesti kiitoksia kaikista äänistänne!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Miten kasvattaa blogin kävijämäärää?



Eilen oli erittäin mielenkiintoinen ilta. Osallistuin nimittäin ASUSin järjestämään yhteistyökamppanjaseminaariin, jossa aiheena oli miten kasvattaa oman blogin näkyvyyttä hakukonemaailmassa. Erittäin mielenkiintoinen alue ja itse en ole tuota edes hirveästi miettinyt, koska olen lähinnä sunnuntaipäiväbloggaaja, joka ei ansaitse elantoaan bloggauksesta ja päivätyö löytyy ihan muualta kuin bloggauksen parista. Lisäksi nykyään on aina niin hirvittävä kiire töiden jälkeen kolmen lapsen äitinä, että bloggaamiselle ei vaan tahdo löytyä aikaa. Jo itse ruoan laittoa ja harrastuksiin kuskaamiset vievät niin paljon aikaa, että päivään ei jää oikeastaan yhtään vapaata hetkeä koneella istumiselle. Itselläni on herätys myös aamuisin jo ennen klo 6, niin nukkumattikin kutsuu jo viimeistään klo 22.30 aikoihin, joten arkisin yleensä koneella istuminen jää aika vähäiseksi. Telkkariakin tulee nykyään katsottua aika harvoin, paitsi aina maanantaisin on tietysti nähtävä Good wife, mutta siihenpähän tuo telkkarin ääressä vietetty aika melkeinpä jääkin. Yleensä nämä blogipostauksetkin ovatkin todella hutaisten tehtyjä sen enempää ajattelematta ja muiden blogeissa en ehdi juurikaan käymään, joten nykyään tämä koko blogimaailma on ollut vähän hiljaisempaa omalta kohdaltani. Pitäisikin ehkä vähän ryhdistäytyä tällä saralla ja ruveta oikeasti miettimään, että lähteäkö kehittämään tätä blogia eteenpäin vaiko lyödä pillit kokonaan pussiin. Toisaalta tästä bloggauksesta on tullut kuitenkin niin rakas harrastus ja sitä kautta löytänyt ihania ihmisiä elämäänsä, joten ehkäpä ainut vaihtoehto on, että jotain pitäisi ruveta tekemään tämän bloginkin eteen ja kehittyä. Hyvä ponnahduslaudan oman blogin kehittämiseen sai eilisestä ASUSin ensimmäisestä Next level of blogging with ASUS -workshopista, jossa puhujana toimi Aki Ovaska.

Oman blogin kehittämiseen ja blogin kävijämäärän kasvattamiseen hyvä ensimmäinen askel on tutustua Google Analyticsiin, joka kannattaa jokaisen bloggaajan ottaa käyttöön. Esim. bloggerin tilastot eivät ole luotettavia kävijämäärän laskureita, vaan yhteistyökumppani yleensä kysyy nimenomaan Google Analyticsin tilastoja. Bloggerin kävijälaskurit näyttävät valitettavasti yleensä huomattavasti paljon enemmän käyntejä, mitä todellisuudessa on ollut eli jollei sinulla ole vielä Google Analyticsiä käytössäsi, niin käyhän kipin kapin tutustumassa siihen. Googlen analytiikka voi tuntua aluksi erittäin sekavalta ja itsellenikin se on vielä vähän hakusessa, kun sieltä tuntuu aina löytyvän jotain uutta tietoa siellä vieraillessa ja workshopissa oppikin taas myös uutta sen käytöstä.

Blogin kehittämisen ja kävijämäärän kasvattamisen ensimmäinen askel voisi sanoa olevan, että ota selvää minkälainen lukijakunta sinulla on. Googlen analytiikka kertoo sinulle tarkalleen, että minkä ikäisiä ja mitä sukupuolta olevia kävijöitä sinulla on ja mitkä postaukset ovat lukijoitasi eniten kiinnostaneet ja kuinka kauan vierailijat ovat blogissasi keskimäärin vierailleet. Googlen analytiikasta löytyy myös välitön poistumisprosentti, mikä on blogeissa yleensä aika korkea ja hyvä lukema liikkuu jo 70-80 % välillä. Syy korkeaan lukemaan on se, että blogeihin päädytään usein juuri tiettyyn postaukseen sosiaalisten medioiden ja hakukoneiden avulla ja jotta lukemaa saa pienemmäksi, niin pitäisi luoda sellaista sisältöä, että lukija lukee myös muitakin postauksia, kuin mihin on tullut. 
Googlen analytiikasta näet myös, että mistä blogiisi on tultu eli löytääkö myös googlen hakukone blogiisi ahkerasti (uudet kävijät) ja miten myös muista sosiaalisista medioista on päädytty blogiisi. Tätä kautta pystyt myös vähän arvioimaan, että mihin sosiaaliseen mediaan kannattaa ehkä panostaa enemmän. 

Blogin kävijämäärän kasvattamisessa tärkeää on myös, että blogisi on hakukoneystävällinen. Itsekin toivoisin oppivani tuosta enemmän, koska nyt liikutaan erittäin vieraalla aihealueella. Mutta sen verran vinkkinä voisin mainita blogin kävijämäärän kasvattamisesta, että mieti ennen postauksen julkistamista hyvä hakusana, joka auttaa postauksesi löytymisessä ja käytä tätä hakusanaa myös postauksessasi tekstissä luonnollisella tavalla tekstin joukossa. Kiinnitä erityistä huomiota myös blogipostauksen otsikkoon. Hakusanoja ei saa kuitenkaan olla kyseisessä postauksessa liikaa, koska ne riitelevät keskenään ja pudottavat näkyvyyttä taas hakukonehaussa. Hakukoneet ymmärtävät nykyään onneksi hyvin myös suomenkieliset taivutetut sanat, joten hakusanojen viljelyn saa ujutettua luonnollisesti itse tekstiin. Lisäksi mikäli haluat näkyä googlen kuvahaussa, niin muista nimetä kuvasi hakusanaystävällisesti ja pienentää kuvat, koska isot kuvat hidastavat sivujen lataamista ja laskevat sijoittumistasi hakukonemaailmassa. 

Muista myös linkittää muista sosiaalisista medioista ahkerasti blogiisi eli käytä esim. facebookia ja Instagramia ahkerasti blogisi markkinointikanavana. 

Toivottavasti näistä vinkeistä oli jollekin bloggaajalle apua ja lisää materiaalia löydät Next level of blogging with ASUS -blogista. Mikäli aihe kiinnostaa syvällisemmin, niin ASUS järjestää syksyn mittaan neljä workshoppia, joissa käydään läpi työkaluja ja keinoja bloggaamisessa kehittymiseen. Workshoppien teemoina ovat mm. blogien kävijämäärien kasvattaminen SEO:n avulla,  Googlen analyytikan hyödyntäminen bloggaamisessa sekä suunnitelmallinen sisällön luominen. Workshopeissa opitaan myös pienten, bloggausarkea helpottavien niksien ja kikkojen avulla tehokkaammaksi koneenkäyttäjäksi. Workshoppien parhaat vinkit tulevat löytymään myös Next level of bloggin with ASUS-blogista, jossa kannattaa käydä vierailemassa. Mitä parasta, workshoppeihin voi hakea kuka tahansa bloggaaja täyttämällä Next level of blogging with ASUS -blogista löytyvän lomakkeen.


 

Yhteistyössä ASUS

torstai 16. kesäkuuta 2016

LOMA!


Jee jee! Meikäläisen loma starttasi käyntiin ja ensimmäinen lomapäivä menikin eilen golfin parissa. Päätettiin lähteä äiti ja poika golfkierrokselle, kun kaksi pienimmäistä on vielä tarhassa/eskarissa tämän päivän ja sopivasti oma loma alkoi jo eilen. Voiskos enää parempaa loman aloitusta olla. Äiti poika laatuaikaa ihan kahdestaan auringon paistaessa. Hyvin meidän juuri 8 v täyttänyt nuorukainenkin jaksoi jopa koko 18 reikää, vaikka huomasi, että lopussa vähän väsyi painoi. Kyllähän se itselläkin rupeaa jo keskittyminen loppukierroksen aikana herpaantumaan, saatikka 8 vuotiaalla, mutta päästiin kuitenkin kierros hienosti loppuun. Eipä taida mennä enää kaukaakaan kun hän lyö pidemmälle kuin äitinsä ja sitten tuleekin kova kisa. 


Tänään onkin kiva ilta tulossa, kun olen menossa Hardy´s viininmaistajaisiin ja siinä samassa tutustutaan kriketin saloihin afternoon teen ja pienen napostelun parissa. Toivottavasti ei saada ihan hirmuista sadetta niskaamme, vaikka eikös tuolla Briteissä aika usein sada, joten siinä mielessä sopii myös tuohon tunnelmaan. Tästä sessiosta tulossa sitten ihan oma postauksensa ja kuinka monta kertaa meitsi veti sitten hudin. Ehkä minä keskityn enemmänkin noihin viineihin ja teehen.

Vaaleanpunaista torstaita kaikille! 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ruokavalokuvauskurssilla


Piipahdin viikonloppuna päivän mittaisella työväenopiston ruokavalokuvauskurssilla hakemassa vähän lisäevästystä omiin kuvauksiini, vaikka ei tämä blogi todellakaan mikään ruokablogi ole. Välillä jokunen resepti täällä vilahtelee ja oli kiva saada vähän vinkkiä siihen, että miten esim. ihan tavallisista raaka-aineista saa houkuttelevan näköisiä ja miten valaista otos paremmin. Päteehän nuo lainalaisuudet myös ihan muihinkin kuvattaviin.

Tällaisia otoksia minulle sitten tuli. Stailattiin ryhmittäin eri raaka-aineita, joita sitten kiertelimme kuvaamassa. Valitettavasti oma jalusta jäi minulta kotiin, joten piti sitten ottaa kuvat ihan käsivaralta.











Tämä viimeinen kuva kertoo mm. mitä kaikkea kuvauksiin voi joutua rakentamaan. Täytyy kyllä todeta, että itse olen sen verran laiska mitään tuollaisia kuvaustelttoja rakentelemaan tai heijastelemaan lisävaloja erilaisilla lisävälineillä, joten taidan vaan jatkaa samalla tutulla vanhalla tyylillä eli hakea vaan mahdollisimman paljon luonnonvaloa ja räpsiä vaan menemään. Lisäksi täytyy todeta, että jos ihan vimpan päälle meinaisi noita ruokakuvauksia tehdä, niin eihän ne annokset enää kovin syötäviä enää olisi kuvausten jälkeen, kun kaiken maailman virityksiä niihin tehdään. Esimerkkinä hampurilaiset kootaan paremman näköisiksi hammastikkujen ja neulojen avulla, keittoihin lisätään pieniä marmorikuulia, jotta saadaan pintaan enemmän struktuuria, kermana toimii partavaahto, joka näyttää paremmalta kuin oikea kerma jne. No mutta onneksi tämä meikäläisen blogi onkin enemmän sisustupainotteinen, niin ei tarvitse tuollaisia virityksiä ruveta tekemään. Olishan se ihan kamalaa ajanhaaskausta, jos valmistaisi ensin gourmee illallisen, jonka haluaisi sitten kuvata vimpan päälle ja joka kuvausten lopussa ei sitten enää olisi enää syötävääkään. Ainakin kylmää se jo olisi. Eli summa summarum meikäläisen ruokakuvat tullaan näkemään täällä blogissa samoina vanhoina ehtoina lässähtäneinä tekeleinä, vaikka kurssi olikin erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Ei yksistään vaan resurssit riitä tuollaisiin vimpan päälle kuviin, vaikka kuinka hauskaa se olisikin. Tosin en kyllä tiedä, että mahtaiskohan meikäläisen taidotkaan edes riittää noihin vimpan päälle kuviin :)

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Töihin paluu

Syyskuu lähenee loppuaan ja meidän arki muuttuukin sitten kertaheitolla huomisesta lukien, kun nimittäin edessä on työelämään paluu. Äkkiähän tuo äitiysloma ja hoitovapaa tuossa hurahti ja meidän pikkuinenkin on jo totutellut tarhaelämään viikon verran. 


 Vähän kyllä tuo kolmen pienen lapsen arjen pyörittäminen työelämään yhdistettynä kauhistuttaa. Mitenkäs sitä ehtii tekemään enää mitään, kun ei ehdi nyttenkään vaikka on ollut kotona pienimmän kanssa? Kaiken kukkuraksi työpaikkani muuttui äitiysloman aikana ja huomenna odottaakin sitten monta sataa uutta työkaveria entisten muutaman kymmen lisäksi ja samalla työpaikka vaihtui myös sijainniltaan. Ei ole enää sitä mukavaa 15 min työmatkaa mitä oli ennen ja tarha oli vielä työpaikan vieressä. Lisäksi työmatka kasvoi ajallisesti aikamoisesti ja mikäli vien lapset aamusella kouluun ja tarhaan, niin työmatka kestääkin yhteen suuntaan mukavat 1,5 tuntia, kun täällä pääkaupunkiseudulla nuo aamuruuhkat ovat aikamoisia vaikka kilometrimäärältään matka on ihan siedettävä.  Pikkumiehen koulu sijaitsee yli 4 km päässä kotoa, jonne meidän pitää viedä ja hakea hänet ja tarha puolestaan 12 km päässä ja nämä eivät tietysti ole edes samalla suunnalla. Eniten stressiä tuottaa pienen koululaisen myöhäiset koulun aloittamisajat. Hänellä kun on kolme 9.15 aamua, jonka jälkeen pitäisi vielä viedä kaksi tarhalaista 12 km päähän työmatkan varrelle ja ehtiä jossain vaiheessa töihinkin. Meillä ei kun ole mitään aamupäiväkerhoa koululla, jonne voisi viedä hänet odottamaan eikä häntä oikein voi jättää koulun pihallekaan seisomaan yli tunniksi, varsinkaan kun hän ei osaa vielä kelloa eikä edes tiedä mistä kellon soitosta kuuluisi mennä sisälle. Saas nähdä miten saadaan nämä kaikki sujumaan, kun ei viitsisi oikein noin pientä ykkösluokkalaista laittaa bussilakaan seikkailemaan ja kukaan hänen luokkalaisistakaan ei satu edes asumaan täällä suunnalla. Aika aikaisin sitä töistäkin pitää lähteä kotiin päin, jotta ehtii hakemaan kaikessa paluuruuhkassa lapset ennen klo 17 tarhasta ja koulun iltiksestä. Onneksi sentään mies pystyy välillä viemään lapset aamuisin, mutta hänellä kun on työmatkoja yleensä muutama viikossa, jolloin minun pitää viedä ja hakea lapset, joten vähän stressiä tässä rupeaa pukkaamaan, huoh! Valitettavasti isovanhemmatkaan eivät pysty auttamaan päivittäisissä kuljetuksissa. Ehkä tässä pitäisi kömpiä tuonne peitonkin allekin jo pikkuhiljaa, kun kello soi huomenna 5.15, ettei ole ihan töttöröö heti ensimmäisenä päivänä.


Pariisin kuulumiset kuulette sitten kun ehdin purkamaan kuvat koneelle ja kirjoittelemaan postausta, mutta oli aivan mahtava reissu. Sen siivittämänä jaksaakin nyt sitten taas aloittaa tarmokkaana työnteon.