Ilopilleri 6 kk

Meidän ilopilleri täyttää tänään kuusi kuukautta. Pikkukaveri on aina hyvällä tuulella ja väläyttelee ihanaa hymyään jatkuvasti ja kaikille. Vierastamisesta ei ole vielä tietoakaan tai huonosta tuulesta. Hauskaa muuten miten ihan ventovieraat ihmiset ja jopa miespuoliset jäävät ihastelemaan häntä ja juttelemaan, kun pikkukaveri on väläyttänyt hymynsä heille. 

Aika menee nykyään niin siivillä ja vaavi kasvaa huimaa vauhtia. Ei meinaa ehtiä käyttämään kaikkia vaatteitakaan kun ne ovat jo pieniä. Niin meinasi käydä tämän lahjaksi saadun Ralph Laurenin pyjaman kanssa, vaikka onkin 9 kk kokoa. Ralphin vaatteet ovat tunnetusti pientä mallia, joten onneksi kokeilin sitä nyt päälle ja oli ihan sopiva. Kuukauden päästä taitaa olla jo liian pieni. 

Ilopilleri kääntyi tasan 3 kk iässä ja sen jälkeen hän ei ole malttanut hetkeäkään olla selällään. Aina pitää kierähtää ja nukahtamisestakaan ei meinaa tulla mitään, kun aina pitää kierähtää masulleen. Nyt odotellaan vaan sitä konttaamaan lähtemistä. Peppu nousee jo ylös siihen malliin ja heiluu edes takas, että kohta taidetaan mennä ja kovaa. 

Meidän vaavi on kuin ilmetty isäni ja isoisäni, varsinkin korvien suhteen. Ei ole kyllä epäselvyyttä kenen suvusta nuo ovat tulleet. :)

Ristiäiset

 Vihdoin ja viimein sain käytyä nämä ristiäisten kuvat läpi. Kovasti onkin jo kyselty, että mikäs uuden tulokkaan nimeksi sitten loppujen tuli ja tässä postauksessa se kyllä sitten selviää :)

Ristiäiskoristelut olivat tietysti perinteisen vaaleansinisiä. Teemaksi valkkautui tämä pöllöaihe, johon törmäsin netissä. Kopiokoneella tein ns. leikkaa liimaa periaattella nuo cup cake wrapit kun olen niin tumpelo kuvankäsittelyssä, että en osannut liittää tuota pyöreää kuviota suoraan tuon pallollisen cup cake wrapin päälle. Kävihän se noinkin. Kuppikakkujen päälle väsäin samasta aiheesta cocktailtikkuihin nuo koristeet sekä leikkasin kukkamuotilla sokerimassasta siniset kukat. 

Täytekakuksi tein perinteisen kermakakun, johon kaivoin esikoisen ristiäisistä talteen laittamani koristeen. Tähän kakun ympärille leikkasin myös samaisella kukkamuotilla sokerimassasta koristeita, joita oli noiden kuppikakkujen päällä. Kävi vaan hieman köpelösti tämän kakun kanssa, kun tein sen ristiäisiä edeltävänä iltana ja yön aikana kakkukuvun alle oli kerääntynyt niin paljon kosteutta, että sivuilla olevat siniset kukkakoristeet olivat ihan sulaneet. Ei auttanut kuin ruveta väsäämään uudet kukat. Onneksi oli vielä kermaa jääkaapissa ja tuota vaaleansinistä sokerimassaa jäljellä.

 Näistä juomapulloista olikin jo aiemmin postaus. Samaista pöllöteemaa näissäkin. Tosin tuo viiri pilleissä oli perinteinen vauva-aiheinen. Näihin viireihin olisi tietysti ollut kiva kirjoittaa itse sankarin nimi, mutta kun oli vähän hakusessa tuo nimi ihan viime metreille saakka, joten eipä sitten enää tullut nimeä näihin, kun printtasin nämä jo ennen nimen päättämistä.

Tarjolla oli mm. kuvissa vilahtanutta kermakakkua, sitruunakuppikakkuja mansikkaisella kuorrutuksella, vaaleansinisiä pipareita, kylmäsavulohilevitettä luomu ruisnappien kera (tämän ohje löytyy muuten jokunen postaus sitten), kinkkupiirakkaa sekä mantelimassalla kuorrutettuja leivoksia.

Tässä pieni otos kivoista kastelahjoista. Kiitokset vielä ihanista lahjoista.

Pikkuneidille valkkautui ristiäisiin päälle tämä kevään mallistosta tilattu Pomp de Luxin mekko ja pikkumiehelle Polo Ralph Laurenin Big Pony valkoinen kauluspaita ja chinot.

 Hih, sisarusrakkautta, joka tosin kestää yleensä vain muutaman sekunnin ja sitten taas tapellaan ;)

Ja sitten päästään itse sankariin, joka nukkui koko tilaisuuden läpi. Ei tullut edes itkua kun päätä kasteltiin. Taisi olla massu täynnä maitoa, joten mitä sitä turhia stressamaan. 

Tulevasta nimestä oli tosiaan aikamoinen vääntö miehen kanssa ja kinasteltiin siitä vielä parisen päivää ennen ristiäisiä papin käydessä meillä. Taisi mennä hänelläkin jo hermot meidän vääntöön. Päätös tehtiin sitten päivää ennen ristiäisiä ja sain kuin sainkin tahtoni läpi ja nimeksi valkkautui Noel. Mies sai sitten valita toisen nimen ja minä vielä kolmannen. Muut nimet jääköön kuitenkin nyt salaisuudeksi :)

Seuraavaksi pitäisikin sitten ruveta järkkäilemaan pikkumiehen 6 -vuotissynttäreitä. Miten se aika meneekään niin nopsaan? Juurihan hänekin ristiäiset olivat. Nyyh! Niin ne lapset kasvaa!

Niin ja hei, onkohan joku kiinnostunut noista pöllökuvista, jos kaivan ne tänne printattavaksi tai teen oman postauksen niistä? Muistaakseni niitä oli myös vaaleanpunaisena, jos haluaa sillä väriteemalla toteuttaa. Tosin vielä kun löytäisi ne jostain koneeni syövereistä, kun en yhtään muista mihin ne tallensin. No anyway, hihkaistaa jos haluatte noita pohjia tänne.

Ristiäisten juomapullot

Tällaiset näistä edellisessä postauksessa mainitsemistani ristiäisiin väsäämistäni juomapulloista sitten tuli. Samalla idealla tehtyjä, jotka olen tehnyt aiemmin lastenkin synttäreille. Pikkuneidillä oli viimeksi Hello Kitty -pulloja ja pikkumiehellä Salama McQueen -aiheiset. Näiden kuvia ja pohjat löytyvät tuolta synttärit hakusanan alta.

Pilleihin printtasin tällaiset vauva-aiheiset viirit, jotka liimasin pillien ympärille. Olisin lisännyt viireihin jo vauvan tulevan nimen, mutta kun nimestä ei ollut vielä mitään hajua näiden printtaushetkellä, niin nyt on vain tyhjät viirit. 

Pullojen pöllöaiheen jouduin rakentamaan kahdesta eri osasta, kun ei ollut tuollaisia valmiina. Koska olen aivan poropeukalo kuvankäsittelyn kanssa, niin tein ne yksinkertaisesti leikkaa liimaa periaattella ja kopiokonetta käyttäen.

 

Ristiäisten jälkeen laitan tänne koostepostauksen, mistä nämä pullojen sekä kuppikakkujen ns. käärepohjat sekä viirit ovat printattavissa, joten jos haluatte käyttää näitä kanssa hyväksenne. Mielestäni tuo pöllö oli kiva teema ristiäisiin ja nythän kaikki pöllöaiheet ovat kovasti pop.

Nyt äkkiä leipomishommiin. Huomenna tuleekin sitten kiirus päivä kun pitäisi ehtiä käymään virpomassakin ennen ristiäisiä. Ei auta kuin pistää hihat heilumaan!

Ristiäiskoristeet

Meidän vauvan ristiäiset lähenevät kovasti ja olenkin ryhtynyt tuumasta toimeen ja aloittanut valmistelut. Ristiäiskoristelut noudattavat tietysti perinteistä vaaleansinistä linjaa kun pojasta on kyse.

Olin säilyttänyt meidän esikoisen ristiäisistä tämän kakkukoristeen, jonka kaivoin nyt esille. Ajattelin käyttää samaa koristetta jälleen täytekakun päällä. Kyseisessä rasiassa missä tuota koristetta on säilytetty lukee myös esikoisen nimi ja kastepäivä, joten kiva lisätä siihen nyt toinenkin nimi ja kastepäivä ja laittaa takaisin jemmaan säilytykseen.

Nämä servetit ja alla olevat muoviset koristeet hankin jo ajat sitten Tiimarin poistomyynnistä. Nyt pitäisi vielä keksiä, että mitä noille muovisille koristeille tekee. Ei ehkä uskalla laittaa niitä kakun päällekään, kun ovat tosiaan muovia ja ettei vaan kukaan vahingossa nielaise niitä kakun mukana tai sitten pitää varoittaa kaikkia etukäteen, että niitä ei saa syödä :) Toisaalta nuo sopisivat hyvin kuppikakkujen päälle koristeiksi, mutta niiden päälle olen väsännyt jo pöllöaiheiset koristeet, jotka vilahtavat tuolla alempana.

Ristiäisten cup caket ajattelin kietaista näillä tekemilläni pöllöaiheisilla wrapeilla ja koristeeksi päälle nuo cocktailtikkuihin väsäämäni koristeet. Niistä sitten kuvia ristiäisten jälkeen.

Sama pöllöteema jatkuu myös näissä juomapulloissa, jotka olisi tarkoitus väsätä kanssa ristiäisiin. Pillit koristelin vauvateemaisella viirillä. Näistä juomapulloista on tulossa ihan oma postauksensa. Tässä vähän esimakua.

Seuraavaksi pitäisikin sitten ruvata miettimään ristiäisten tarjoilua. Aika pitkälle sekin on jo muotutunut mielessä. Vielä kun jaksaisi tehdä kaikki leipomukset ja suurimman eli siivouksen. Puuh!

Vauvalle nimi

Täällä pitäisi kovasti ruveta miettiä meidän uudelle tulokkaalle nimeä tai siis oikeastaan kolme nimeä, kun sisaruksillakin on kolme nimeä, joten sama kolme nimeä sitten täytyisi olla tälläkin perheenjäsenellä. Ristiäiset olisivat tämän viikon sunnuntaina ja torstaina tulee jo pappi käymään, joka haluaisi nimet jo tietoonsa. Ei vaan millään päästä täällä mistään nimestä yksimielisyyteen, joten saas nähdä minkälainen vääntö tästä vielä tulee. Varmaan vielä papin ollessa meillä väännetään kättä miehen kanssa tuosta nimestä :)

Tein jo oman suosikkilistani, joista kolme top vaihtoehtoa olisivat Noel, Jasper tai Casimir. Nyt kun vielä saisin tuon tahtoni läpi :) Ei vaan ole löytynyt vielä sellaista nimeä, jonka molemmat hyväksyisivät, joten ei auta kuin ruveta ajamaan tuota asiaani vähän painokkaammin ;) Miehen tekemässä listassa oli tasan kolme nimeä, jotka tyrmäsin kaikki heti kättelyssä. Ykkösvaihtoehtoni olisi ehkä Noel, joka taitaa olla aika suosittu nimi nykyään ja sehän tuo mukavasti myös joulun mieleen, koska se tarkoittaa myös joulua ranskaksi. On tämä nimen valinta kyllä aika haasteellista. Sitten kun joku sopiva nimi löytyy, niin pitää vielä ruveta miettimään, että minkälaiseksi lempinimeksi se mahdollisesti sitten vielä taipuu ja sattuuko jompikumpi tuntemaan jonkun ihmisen, joka tuo epämiellyttäviä muistoja mieleen, joten ne nimet sitten putoavat sitten heti kättelyssä pois. Lisäksi nimen pitäisi vielä sointua sisarusten nimiin, joten ihan perussuomalaista nimeä ei sitten oikein voi edes valita. 

 Hih, olen myös lukenut jo todella monen maan nimipäiväkalenterit ja äitini ristisanatehtäviä koskevasta ns. pikkujättiläisestä eri maiden miesten nimiä, joista poimin nuo suosikkilistani nimet, joten vaihtoehtoja kyllä olisi. Ei vaan ole vielä tullut sitä ahaa elämystä, että juuri tuo on se oikea nimi. Sitä tunnetta siis vielä odotellaan :)

Messulippujen voittaja on myös selvinnyt. Voittoarpa osui Kriistiina K:lle. Ottaisitko yhteyttä pikaisesti kristallinhohtoa@gmail.com, niin saadaan liput postiin. Onnea voittajalle!

Muistamisia ja lohilevitteen ohje

Meillä on viime päivinä käynyt aika paljon vieraita ihastelemassa uutta tulokasta. Kivaahan se on, että vieraita käy, mutta tuo tarjoilupuoli pistää aina miettimään ja miten kämpän kaaoksesta saa jotenkin inhimillisen. Ei kuitenkaan jaksa näillä unilla kovin monimutkaista tarjoilua väsätä tai mitään supersiivousta tehdä, joten aika helpolla linjalla meillä on menty. Tarjolla on ollut mm. lohilevitettä ruisnappien kera sekä Key Lime piirakkaa. Laitan tähän molempien ohjeet, jos joku innostuu kokeilemaan. Tuo lohilevite vie sitten kielen mennessään. Maistelin sitä naapurini kutsuilla ja oli pakko tehdä sitä kanssa heti itse. Tosin muunsin ohjetta hieman alkuperäisestä. 

Lohilevite

1 purkki maustamatonta Philadelphia tuorejuustoa

1 purkki kermaviiliä

punasipulia maun mukaan (n. 1/2 sipuli)

n. 200-300 g kylmäsavulohta

mustapippuria

sitruunapippuria

tuoretta ruohosipulia

Pilko punasipuli ja kylmäsavulohi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Nauti ruisnappien kanssa. Pirkalla on ainakin erittäin maistuvia luomu ruisnappeja, jotka sopivat hyvin tämän kanssa. Kokeilin tehdä levitteen myös siten, että korvasin kermaviilin purkillisellä creme fraicheä. Levitteestä tuli silloin hieman tuhdimpaa ja toimi myös ihan hyvin, mutta melkeinpä tuo levite on parempaa kermaviilin kanssa.

Tuoreita kukkia meillä on ollut vaikka muille jakaa. Piti ihan kaivaa koko huushollin kaikki maljakot esille, jotta saatiin kaikille leikkokukille maljakot.

Tästä Key Lime Piesta muistin nappaista kuvan vasta, kun se oli melkein syöty. Tein tämän gluteenittomista digestive kekseistä, joita ei sitten meinannut millään saada murskaksi, vaikka nuijin ihan olan takaa puunuijalla. Siitä syystä tuon kuvan piirakan pohja on ehkä vähän epämääräinen. Lisäksi tuo piirakkavuokani oli vähän turhan iso tähän piirakkaan. Hyvän makuinen siitä kuitenkin tuli, vaikka ulkonäkö olikin vähän niin ja näin. 

Key Lime Pie eli limettipiirakka

300 g digestive keksejä

100 g voita

1 purkki kondensoitua maitoa (n. 400 g)

4 keltuaista

1 dl limen mehua

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Levitä irtopohjavuokaan tai tavalliseen piirakkavuokaan. Paista n. 10 min 150 C. Jäähdytä pohja. Vatkaa keltuaisia hetken aikaa. Lisää konsensoitu maito ja vatkaa vielä hetkinen. Lisää limen mehu ja levitä täyte pohjan päälle. Paista n. 10-15 min 175 asteessa

Tarjoile jääkaappikylmänä eli anna olla jääkaapissa ainakin parisen tuntia ja tarjoile esim. kermavaahdon kera.

Uutta tulokasta on luonnollisesti muistettu kivoin lahjoin, joista osasta nappasin kuvat tänne blogiin asti.

 

Nyt täytyy vaan yrittää nauttia tästä vauva-ajasta täysin siemauksin, vaikka tuo kestoväsymys onkin päällä. Tämä blogikin on jäänyt vähän hunningolle, kun saattaa mennä monta päivää, että en edes avaan konetta, saatikka jaksaisi ruveta tänne asti kirjoittelemaan. Kenenkään muunkaan blogiakaan ei ole ehtinyt käydä kurkkaamassa :( No ei tämä vauva-aika kuitenkaan kauaa kestä ja haikein mielin sitä sitten joskus muistelee, joten nautitaan nyt siitä ja tänne blogimaailmaan ehtii kyllä sitten aina takaisin.

Voikaahan hyvin!

Synnytyskertomus

Tässä olisi ensimmäinen kuva täällä blogin puolella meidän uudesta perheenjäsenestä. Synnytyksestä on nyt parisen viikkoa ja voi jo suhtautua vähän rauhallisemmin mielin mitä kaikkea sitten tapahtuikaan. Sanotaanko, että oli aikamoiset suojelusenkelit meillä matkassa mukana. Jollei oltaisiin oltu juuri sillä hetkellä sairaalassa ja kuunneltu vauvan sydänääniä, niin lopputulos ei olisi ollut näin onnellinen eikä meillä olisi nyt todennäköisesti tätä ihanaa nyyttiä. Ihan tulee vielä tippa linssiin kun ajatteleekin, että miten vähästä kaikki oli kiinni. Mitä jos lopputulos olisikin ollut toinen ja oltaisiin oltukin kotona tapahtumahetkellä.

Nyt tulee sitten itse synnytyskertomus ja niille, joita tämä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin kannattaa hypätä suosiolla yli. Kaikki alkoi siis siitä, että kävin synnytystapa-arviossa laskettuna päivänä ja minulle luvattiin synnytyksen käynnistys heti seuraavaksi päiväksi, jos vaan synnytyssaleissa sattuisi olemaan tilaa. Syynä oli vauvan iso koko ja oma synnytyspelkoni mm. juuri tuon koon takia.  Seuraavana aamuna sairaalasta tulikin sitten soitto ja päästiin käynnistykseen. Otettiin normaalit käyrät vauvasta ja kaikki oli kunnossa. Juuri kun kalvoja oltiin puhkaisemassa, niin vauva lykkäsi kätensä pään viereen ja kalvoja ei voitukaan puhkaista, koska on suuri riski, että se käsi jää sitten siihen ja vauva ei mahdu sitten tulemaan ulos alateitse. Meidät sitten passitettiin kävelylle ja lounaalle ja pyydettiin tulemaan uudelleen muutaman tunnin kuluttua. Jos käsi olisi vielä siinä pään vierellä, niin käynnistystä lykättäisiin seuraavaan päivään, vaikka siinä vaiheessa totesin, että kotiin en kyllä enää ainakaan lähde, jos vaan synnytyssaleissa on tilaa.

Lounaan jälkeen otettiin sitten taas uutta käyrää vauvasta ja käyrä näytti ns. vauvan nukkumiskäyrältä ja ei noussut, vaikka join mehuakin ja yritettiin herätellä vauvaa. Lääkäri sitten päätti aloittaa käynnistyksen kalvot puhkaisemalla, vaikka käsi välillä viuhahtikin pään vierellä, mutta pysyi juuri puhkaisuhetkellä poissa. Tässä vaiheessa mies sitten päätti, että häntä ei taideta nyt vielä tarvita ja hän taitaa käydä kahvilla, kun synnytys ei ollut vielä käynnistynyt ja asenneltiin antureita. Tämän jälkeen ei tainnutkaan mennä monta minuuttia kun lääkäri huudahti, että nyt lähdetään sektioon ja huone pamahti hoitajia täyteen. Vauvan käyrät tipahtivat yhtäkkiä ja siitä sitten juostiinkin jo hätäsektioon. Itse en ehtinyt kovinkaan paljon tajuamaan, että mitäs oikein tapahtuikaan, kun synnytys ei ehtinyt edes käynnistymään ja juostiin jo sektioon, kun vauva piti saada pikaisesti ulos. Mies oli koko tämän ajan täysin tietämätön tilanteesta ja oli vain ihmetellyt, että missäköhän me ollaan, kun huone oli tyhjä kun hän saapui takaisin. Kukaan ei sitten edes tullut kertomaan hänelle, että meidät oli viety hätäsektioon, vaan oli sitten itse lähtenyt kyselemään, kun ei meitä kuulunut takaisin odotteluiden jälkeen.

Vauva saatiin sitten onneksi nopeasti ulos masusta, mutta hänen vointinsa oli sen verran ehtinyt romahtamaan, että hän joutui viettämään ensipäivänsä lastenosastolla ja itsekin pääsin näkemään hänet vasta yli vuorokauden päästä synnytyksestä, koska en pystynyt nousemaan sängystä kovien kipujeni ja oksenteluideni takia ja lastenosastolle oli aikamoinen matka tunneleita pitkin. Yleensähän ennen leikkausta ei saisi syödä mitään ja olin juuri käynyt lounaalla ennen sektiota, joten veikkan, että se oli yksi syy tuohon oksenteluuni kipulääkkeiden kanssa. Mies kävi sitten ottamassa kuvia vauvastamme ja sain sentään nähdä niitä ennen kuin itse kykeni sinne asti. Onneksi sentään voi olla luottavaisin mielin, että hän oli siellä hyvässä hoidossa.

Seitsemisen päivää oltiin sitten loppujen lopuksi sairaalassa ennen kuin päästiin kotiin ihanan nyyttimme kanssa. Nyt kovasti tutustutaan toisiimme ja nuuhkitaan vauvan tuoksua ja mietitään mikä tuuri meillä olikaan, että oltiin juuri sairaalassa ja vauvan sydänääniä seurattiin, kun kaikki tämä tapahtui.  Lääkärikin mainitsi meille suoraan, että aikamoinen onni oli matkassa mukana. Se, että miksi tällainen romahdus yhtäkkiä tuli, vaikka aamulla kaikki oli ollut kunnossa, niin jää varmasti ikuiseksi arvoituksesi. Istukkakin oli aivan kunnossa, mutta napanuora oli parisen kertaa kaulan ympärillä, mutta sekin oli löysästi. Nyt täytyy vaan toivoa, että kaikki on myös jatkossa hyvin ja olla onnellinen, että vauvamme sentään selvisi hengissä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Miten pienestä kaikki olikaan loppujen lopuksi kiinni!

Kynttilätunnelmaa

Ihanaa kun rupeaa olemaan jo enemmän valoa ja nyt näin päiväsaikaan kun saa olla vielä kotosalla, niin mikäs sen parempaa kuin ihana auringonpaiste. Tosin ainoa huono puoli siinä, että sitten tosiaankin näkee kuinka paljon sitä pölyä onkaan pinnoilla. Huh, mistä sitä tuleekin aina niin paljon? 

Iltaisin on vielä kiva poltella kynttilöitä ja varsinkin pikkuneiti on aina ihan innoissaan sammuttelemassa valoja, kun saadaan kynttilät sytytettyä. Tosin sen jälkeen alkaakin hirveä kisa aina isoveljen kanssa, että kuka saa aina ne puhaltaa ja koska.

Vauvan kanssa on arki lähtenyt rullaamaan kivasti ja hätäsektion haavankin kipu rupeaa olemaan jo siedettävää. Särkylääkkeitä pitää vielä jonkin verran ottaa, mutta huomattavasti vähemmän jo kuitenkin. Vaavi on mukavasti kerännyt painoa ja yli 4 kg on mennyt jo rikki. Itkuisuutta on ollut yllättävän vähän. Lähinnä iltasella pientä vatsanväänteitä. Toivottavasti ei mikään koliikki nyt iske, vaan mentäisiin tällä kaavalla. Sisarukset tietysti eivät malta pitää näppejään irti vauvasta, vaan pitää vähän väliä tulla ihastelemaan uutta tulokasta. Ehkä tuo innostustus tuosta sitten laantuu. Synnytyskertomuskin odottaa vaan kirjoittajaansa, kun lupailin sitäkin tänne laitella, että mitä sitten oikein meidän synnytyksessä tapahtui, mutta eipä ole ollut oikein aikaa näpyttelyyn, mutta mielessä on kuitenkin. Vauva-arki tuppaa viemään nyt kaiken ajan, joten ei auta kuin nauttia nyt siitä :)

Vauvantuoksuisin toivotuksin!

Cride

Kotona ollaan!

Jee! Kotona ollaan! Päästiin tänään siis vihdoin ja viimein pois sairaalasta hätäsektion jälkeen. Seitsemän päivää siellä sitten vierähti, joten ihana päästä takaisin kotiin ja omaan sänkyyn ja rauhaan. Pienoinen juhlapäivä siis tänään. Päivänvalon pojumme näki keskiviikkona 26.2 ja strategiset mitat olivat 3675 kg ja pituutta 53,2 cm. Ei siis ihan ollut sitä neljää kiloa, joka oli synnytystapa-arvion veikkaus, mutta ihan komeat mitat kuitenkin.

Itse synnytystarinaa sitten myöhemmin lisää, kunhan tästä kerkiää. Facebookin kautta seuranneet tietävätkin jo jotain käänteistä, mutta laitan tännekin sitten vielä vähän tarinaa miten kaikki sitten menikään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja saatiin pienokaisemme elävänä maailmaan hätäsektion kautta.

Nyt lähden tekemään pannukakkua uuniin. Näytti olevan sen verran paljon vanhaa maitoa jääkaapissa eikä viitsi sitä poiskaan heittää :) Ihanaa kun saa taas syödä kaikkea makeaakin eikä tarvitse mittailla tuota verensokeria. Pitäähän se ilo ottaa heti irti, nyt kun taas ruokakin maistuu ja pysyy sisällä. Oli nimittäin vähän ongelmia tuon ruoan sisällä pysymisen kanssa muutamia päiviä leikkauksen jälkeen, joten nyt siis senkin edestä nautitaan.

Kuulumisiin ja halauksin!

Cride

Vauvan virkattu peitto ja h-hetki

Meidän tuleva vauveli sai itselleen ihanan virkatun pinnasängyn peiton, joka kovasti odottaa jo uutta tulokasta. Laskettu aika olisi sitten tänään, mutta eipä ole kaverilla vielä kiire ulos. Kävin tänään itseasiassa synnytystapa-arviossa ja huomenna on mitä todennäköisemmin käynnistys edessä, mikäli vain synnytyssalissa on tilaa. Sitä soittoa odotellessa. Vauva nimittäin painaa jo arvion mukaan ainakin 4 kg, joten ei viitsisi sitä ihan hirveän kauaa enää kasvatella.

 Ihastuin Prinsessajuttu -blogissa tähän vauvan virkattuun peittoon ja nimenomaan tuohon Paju-malliin. Koska itselläni tuo virkkaus ei oikein onnistu, niin sain äitini suostuteltua tehtävään. Kävin vaan ostamassa langat ja hain mallin. Kyseinen Paju- malli löytyy 200 virkattua ruutua -kirjasta, joka löytyi ainakin meidän kirjaston valikoimasta. Aikamoinen valikoima siinä onkin noita malleja.

Paloja peitossa on muistaakseni yhteensä 66 palaa ja sopi passelisti juuri tuon pinnasängyn peitoksi. Palat yhdistettiin toisiinsa neulomalla ja reunaan äitini virkkasi vielä kivan pitsireunuksen, joka viimeistelee kivasti peiton.

Ihastuin tähän malliin sen verran paljon, että nyt on työn alla vielä pikkuneidille nuken peitto vaaleanpunaisesta langasta. Onneksi siitä sentään selviää huomattavasti pienemmällä työmäärällä. Siitä kuvia sitten myöhemmin.

Mahtaakohan sitä tulla uni ensi yönä ollenkaan. Sen verran jännittävissä tunnelmissa tällä hetkellä :) Jos haluat seurata viimeisimpiä käänteitä, niin yritän päivitellä tuonne Kristallin hohtoa -blogin facebookin puolelle enemmän tietoja miten sujuu. Tämä blogi voi olla jonkin aikaa hieman hiljaa.

Pitäkäähän peukkuja!

3 viikkoa h-hetkeen

Tänään olisi sitten tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan. Olo rupeaa olemaan jo aika tukala, kun masu menee ihan yläkäyrillä ja liikkuakaan ei oikein enää jaksa, kun on heti aivan hengästynyt ja selkä jomottaa. Nukkumisestakaan ei oikein tahdo tulla mitään, kun masu painaa ja ei meinaa saada henkeä kunnolla. Aina kun pitäisi ruveta nukkumaan, niin tuo vauveli innostuu potkimaan kylkiin, joten yritä siinä sitten ruveta nukkumaan, kun mahassa on kunnon tsempalot käynnissä. Tänään oli synnytystapa-arvio juuri tuon masun hurjan kasvun takia. Yli neljä kiloa odotetaan, joten toivottavasti mahtuu tulemaan tuolta uloskin tai eihän sinne kukaan ole vielä jäänyt, mutta olisi kiva saada vauveli ihan normaaliteitse ulos. Tosin olihan meidän esikoinenkin yli 4 kg, joten siinä mielessä pitäisi mahtua.

Kuten näistä kuvista voi päätellä, niin poikaahan meille odotellaan. Pikkumies tietysti ihan innoissaan ja pikkuneiti olisi tietysti toivonut tyttöä eli niin tai näin, niin toisen mielestä väärää sukupuolta. Pääasia taitaa kuitenkin olla, että uusi tulokas on terve.

Pitäisi varmaan jo ruveta pakkailemaan sairaalakassiakin valmiiksi ja jotenkin muutenkin valmistautua. Pinnasänky sentään on laitettu valmiiksi ja jotain vaatteita on hankittu, mutta muuten kaikki vielä vaiheessa. Pitäisi varmaan käydä hankkimassa mm. tuttipulloja, vaippoja ja jotain muutakin tilpehööriä. Jotenkin sitä ei ole vaan oikein sisäistänyt, että kohta meillä on vauva ja vaan ajattelee, että onhan tässä vielä aikaa, vaikka lähtö synnyttämään voi tulla minä hetkenä vaan jo. Tosin meikäläisen tuurilla tässä mennään tietysti parisen viikkoa yli, kuten pikkuneidin kanssa.

Täällä siis odottelevissa tunnelmissa :)