Kalkkimaalilla maalattu seinä vol 2

Jokunen lukija ehkä muistaakin hiljattain täällä blogistaniassa vilahtanut ruokailutilan uusi marokkolaishenkinen seinä, jonka tein Vintron kalkkimaalilla. Kyseisen postauksen näet täältä klik. No se seinä on nyt enää muisto vain, koska rupesi kyseinen liian vaaleanpunainen väri ottamaan sen verran päähän, että päätin tehdä koko sabluunaseinän uudestaan. Onni onnettomuudessa, että tuo seinä, joka on itseasiassa meidän eteisen vaatekaapin taustaseinä, oli sen verran liukasta pinnastaan, että sain vanhan kalkkimaalin siitä poiskin. Päälle kun ei voi oikein maalta, kun kuviot olisivat jääneet näkyville ja sabluunan saaminen juuri samaiseen kohtaan olisi ollut täysi mahdottomuus. Työvälineinä kalkkimaalin poistoon minulla oli karhea veteen kastettu sieni ja keittiön laatikosta löytynyt leveä juustoveitsi. Hih, olisin sen verran laiska, että en jaksanut lähteä ostamaan kaupasta sikliä, joten lähin käteeni osuva vastaavaa asiaa ajava työvälinen oli Fiskarsin juustoveitsi ja hei, homma pelitti täydellisesti. Tosin jokusen tunnin tuota sai rapsutella, mutta yhdessä viikonlopussa koko seinä oli saanut uuden ilmeen ja tällä kertaa ei ole onneksi vaaleanpunainen, vaikka lempivärini onkin. Se ei vaan nyt sopinut tuohon ruokailutilaan. Nyt seinä on mielestäni täydellinen ja tekisi mieli vetäistä samainen sabluunakuvio vaikka makkarin seinään.

Mitäs tykkäätte? Eikös olekin parempi kuin aikaisempi?

Kalkkimaalilla marokkolaishenkinen seinä

Sain vihdoin ja viimein kokeiltua ajat sitten hankittua Vintron uutta kalkkimaalia inspiraatiokärpäsen iskiessä päälle. Maalit ehtivät lojuta kaapissa muutamisen kuukauden, kun on ollut vaan niin hirveä kiire, että ei ole kertakaikkiaan ehtinyt edes miettimään koko maalausta, mutta parisen viikkoa sitten tämä inspiraatiokärpänen sitten iski. Viikonloppuna oli sopivasti muutamisen tunti vapaata, joten päätin vihdoin ja viimein kaivaa Vintro kalkkimaalin esille ja aloitin maalaushomman tai oikeastaan töpöttelyn, koska maalasin seinän sabluunalla sienellä töpöttäen. Itse en ollut ennen kalkkimaaleja kokeillut, joten mielenkiinnolla lähdinkin testaamaan, että minkälaista tämä suuren suosion saanut kalkkimaali sitten oikein on. 

Kalkkimaali onkin aika erilaista mitä tavallinen maali ja ainakin tämä oli huomattavasti normaalia maalia paksumpaa ja peittävämpää. Maalatusta pinnasta tulee myös nimensä mukaisesti kalkkimaisen liitumainen, joka oli mielestäni erittäin kiva ominaisuus ja pinnasta saikin aika elävän. Kalkkimaalit ovat myös myrkyttömiä ja eivätkä tuoksu oikein miltään, joten sopivat useimmille allergikoille.

Olin ostanut viime Jenkkireissulta pari erilaista sabluunaa kotiinviemisiksi ja kaivoin niistä toisen nyt esille. Kalkkimaali soveltuikin erinomaisesti tähän sabluunamaalaukseen, koska maalaus sujuu myös hyvin sienellä töpöttäen. Kokeilin aluksi myös rullatelaa, mutta totesin tuon sienen huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi ja sillä sai myös kivan eläväisen pinnan.

Värisävynä tässä Vintron kalkkimaalissa on Madame de Pompadour ja sanotaanko nyt ihan suoraan, että tarkoituksena ei kyllä ollut tulla ihan noin vaaleanpunaista seinää. Jotenkin värikartassa tuo ei näyttänyt ihan noin vaaleanpunaiselta kuin nyt seinässä, mutta muuten olen kyllä tuohon marokkolaishenkiseen kuvioon ja maalin ominaisuuksiin erittäin tyytyväinen. Tekisi mieli maalata tämä sama marokkolaishenkinen seinä myös olohuoneeseen tehosteseinäksi, mutta silloin värinä kyllä mielellään vähän neutraalimpi. Saas nähdä jaksanko siihen urakkaan ryhtyä, kun se ei sitten ihan näin nopeasti  valmistukaan.

Englantilaista Vintro Chalk Paint kalkkimaalilla voi maalata lähes mitä tahansa. Jos pinta kuitenkin joutuu kulutukselle, niin se kannattaa suojata sille tarkoitetulle omalla lakalla tai vahalla.

 Vintro Chalk Paint kalkkimaalia on saatavilla Värisilmä ketjuista.

Olettekos te kokeilleet kalkkimaaleja? Mitäs olette tykäneet ja mitä kaikkea olette maalanneet sillä?

Kesämökin maalaus

*yhteistyössä Teknoksen kanssa*

Kesän suururakka on vihdoin valmis ja nyt voi hetkeksi huohahtaa ja nauttia omien kätöstensä jäljestä. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua, että riittääkö kesälomani tämän urakan loppuun asti viemiseen ja totta puhuen viimeisellä lomaviikolla olin jo niin kyllästynyt koko maalaamiseen, että vähän aikaan en taida maaleihin koskea tai taitaa aika kuultaa muistot, kun nimittäin jo kädet vähän syyhyää maalaushommiin nyt kun maalausurkan loppumisesta on muutamisen viikkoa.

Olin jo monen monta vuotta miettinyt mökkimme maalaamista ja värisävyn muuttamista ruskeasta vaaleammaksi. Mökin viime maalauskerrasta oli ehtinyt kulumaan jo varmaan parisenkymmentä vuotta, joten rakennukst olivat todellakin jo uuden maalin tarpeessa.  Nyt vihdoin ja viimein siihen tuli oiva tilaisuus pitkän kesäloman ansiosta, joten päätin ruveta tuumasta toimeen ja ottaa pensselin kauniseen käteeni. Koko kesäloma tuossa sitten mennä hurahti, mutta ken leikkiin ryhtyy, niin sen kestäköön ja olin etukäteen päättänyt, että maalaan sitten samalla kertaa kaikki mökin rakennukset, joten maalausurakan alle joutuivat kesämökki, iso varastorakennus, vierasmökki/leikkimökki, grillikatos sekä kaivon suojus ja maalareita oli tasan yksi eli minä. Vanhempani auttoivat muutama päivänä, mutta muutoin maalasin kaikki rakennukset yksin. Kesäloman päivät olivatkin siis aika maalausvoittoisia ja maalausurakka alkoi aamulla ja loppui iltasella.  Muutama sadepäivä sentään ONNEKSI osui lomalleni, jotta sai hyvällä omallatunnolla pitää maalausvapaan päivän. 

Vaikka koko kesäloma tuossa meni, olen niin onnellinen, että tuo on vihdoin ja viimein tehty ja saa monen monta vuotta nyt ihailla kättensä jälkeä ja ihan heti ei tarvitse samaiseen urakkaan ryhtyä.  Seuraavalla maalauskerralla, jos tuo lähes 20 vuotta taas hujahtaa, niin en taida edes enää uskaltaa kiivetä maalaustelineille, kun nyt jo huimasi niillä ja mahtaakohan se jalka enää noustakaan niin korkealle, että niihin pääsisi edes kiipeämään. Toisaalta lapset ovat jo silloin aikuisia, joten taidanpa valjastaa ne silloin siihen hommaan. Tosin siinä iässä voi olla pieniä vaikeuksia saada heitä edes enää mökille yleensä ollenkaan, mutta toivossa on hyvä elää.

Käytin maalauksen Teknoksen Visa Premium erikoispeittosuojaa, joka on  vesiohenteinen, pitkän huoltovälin erikoispeittosuoja ulkokäyttöön. Värisävynä minulla oli T7032, joka vivahtaa vaaleansinertavän harmaaseen sekä ihan perusvalkoinen. Visa Premium erikoispeittosuoja on uusi lanseeraus maalimarkkinoilla ja mielenkiinnolla lähdinkin sitä kokeilemaan. Kiiltoasteeltaan maali on kiiltävä, mutta käytönnössä ei tuo kyllä mielestäni kovinkaan kiiltävältä näyttänyt. Toki se on kiiltävämpi kuin ihan mattapintainen maali, mutta ei mitenkään häiritsevän kiiltävä. Visa Premiumissa hybridisideaineen akrylaatti ja alkydi on istutettu toisiinsa modernilla teknologialla, joka tekee tuotteesta erityisen kestävän ja maalipurkin kyljessä komeileekin maininta, että se antaa kaksi kertaa normaalia kestävämmän maalipinnan. Kiiltävyyden ansiosta maalipinta pysyykin helpommin puhtaana.

Visa Premium erikoispeittosuoja oli todella kevyt maalata ja se levittyi hyvin. Tästä ominaisuudeta maali sai kyllä erittäin suuren plussan. Taloa maalattessa maalipintaa löytyy kuitenkin yleensä aikamoisesti, joten maalin kevyelle levitettävyydelle antaa kyllä arvostusta.

Visa Premium muodostaa vedenkestävän, mutta hyvin hengittävän pinnan, joka on luonnollisesti puulle aika tärkeää. Näin ollen maali sopii myös hyvin hirsipinnoille, joiden osalta maalin hengittävyys on erittäin tärkeää. Maalin vesihöyryn läpäisykyky päästää kosteuden tehokkaasti ulos rakenteesta. Maali sopii tietysti myös vanhojen ja uusien puupintojen huoltomaalaukseen ja maalin tuoteselosteessa on mainittu myös painekyllästetty puupinta. Painekyllästetyn puun osalta on kuitenkin hyvä muistaa, että sitä ei saisi heti maalata, vaan olisi hyvä odottaa ainakin seuraavaan kesään.

Itse olin todella tyytyväinen maalin käsiteltävyyteen, peittävyyteen ja riittoisuuteen. Maali tuntui riittävän todella pitkään, vaikka laitoin maalia ihan kunnolla pintaan. Lisäksi, vaikka meillä oli ruskea pohjaväri ja vaihdoin talon värisävyä vaaleammaksi, niin maali peitti hyvin ruskean värisävyn alleen jo jopa ensimmäisellä maalauskerralla. Viime maalauskerrasta oli kuitenkin sen verran pitkä aika, että päätin maalata kaikki pinnat kuitenkin kahteen kertaan. Ainoastaan sävyttämätön valkoinen maali vaati vähintään kahden käsittelykerran, jotta se peitti kunnolla, mutta tuo sävytetty maali oli peittokyvyltään tosi hyvä.

Erityisesti tässä vierasmökin/leikkimökin höylätyllä puupinnalla tämä Visa Premium maali oli omiaan ja maalin värisyvy tuli tässä pinnalla erityisen kauniisti esille. 

Pikkumies innostui rakentamaan kesän aikana myös oman vajan työkoneilleen ja maalasi senkin kesämökin värimaailmaan sopivaksi. Maalia jäi myös sen verran yli, että intouduin maalaamaan sillä vielä hiekkalaatikon kehikon, josta kaavailen sitten joskus omaa kasvilavaa lasten kiinnostuksen lopahdettua hiekkaleikkeihin.

Tältä mökki näytti vielä kesän alussa. Kyllä tuo uusi maali ja värisävyn vaihdos toi vaan niin paljon freesimmän ilmeen ja nyt rakennukset sulautuvat yhteinäiseksi kokonaisuudeksi, koska ovat kaikki samaa värisävyä. Aiemmin rakennuksissa oli eri ruskean sävyjä sen mukaan mitä niitä oli rakennettu.

Hih ja sitten näihin isäni rakennusteline viritelmiin, joita hän minulle teki. Aikamoista taiteilua tuo maalaus nimittäin välillä oli. Ihme ja kumma, että en kertaakaan tippunut niiltä, vaikka välillä aikamoisesti huojuivatkin. No onneksi ei mitään sattunut, vaikka kyllä kerran jos toisenkin kävi mielessä, että onkohan sitä henkivakuutus kunnossa, jos tuolta kopsahtaa pää edellä kalliolle, mutta onneksi urakka sai onnellisen lopun.

Mitäs muuten pidätte tästä uudestä sävystä?

Terassin kunnostusprojekti maalilla

*yhteistyössä Colornovan kanssa*

Yksi kesän projekteista on valmis, kun sain maalattua meidän mökin merenrantaterassin uuteen uskoon. Terassilla on ikää jo 9 vuotta ja on alunperin kaupunkikodin naapurimme vanha terassi, jonka he antoivat minulle uusiokäyttöön. Roudasin terassin osat kesämökille monen monta vuotta sitten ja isäni kyhäsi siitä terassin mökkimme merenrantaan ja ympärille rakennettiin vielä kukkapenkit ja tehtiin viereen oma hiekkaranta. Terassi sai myös ympärilleen hiekkapäällysteen hiekkarannan jatkeeksi, jossa lapset voivat temmeltää ja puuhata. Näin terassista tuli kiva lekottelupaikka itselleni ja lapsille. Itse saan nauttia auringosta sekä merestä ja samalla saa vahdittua lasten temmellyksiä meren äärellä ja hiekassa.

Maalasin terassin muutamia vuosia sitten leikkimökin maalauksesta jääneellä maalilla ja lopputulema oli se, että eihän tuo vääränlainen maali terassilla kovinkaan kauaa kestänyt. Terassi on ympäri vuoden sateessa ja auringonpaisteessa ja maali alkoi hilseilemään pois. Sen verran kulahtaneen näköinen terassi jo oli, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja maalata kyseisen terassin uuteen uskoon ja tällä kertaa ihan oikeanlaisella maalilla, nimittäin terasseihin tarkoitetuilla Colornovan V33 terassimaalilla. Kyseistä maalia ei ole vielä kauaa ollutkaan Suomen markkinoilla ja onkin erittäin tervetullut lisä maalivalikoimaan. Halusin terassille nimenomaan peittävän maalin enkä öljyä, koska maalilla saa mielestäni kivemman näköisen lopputuloksen nimenomaan vanhalle terassille.

V33 terassimaali on vesiohenteista ja maalia suositellaan laimennettavaksi 10 % vedellä ensimmäisellä maalauskerralla, jotta maali imeytyy kunnolla puun sisään. Toinen käsittelykerta maalataan sitten ihan normaalisti ohentamattomalla maalilla. V33 terassimaali soveltuu kaikille puulaaduille kuten painekyllästetyille, pihkaisille, eksoottisille että jalopuille. Pinta voi olla aiemmin öljytty tai maalattu. Mikäli pinta on öljytty, tulee pinta puhdistaa asetonilla ennen käsittelyä. V33 terassimaalissa on anti-slip pinnoite, joten maalatusta pinnasta ei tule liukasta vesisateellakaan. 

Mitäs tykkäätte tästä uudesta värisävystä? Maalin värisävy on nimeltään harmaanruskea. Värisävy on luonnossa harmahtavan sinertävä ja sopii mielestäni tosi kivasti meren ääreen. Terassin ympärillä olevat kukkapenkit saivat myös terassimaalit ympärilleen, joten kokonaisuudesta tuli yhtenäinen. Nyt tämä terassi sai taas mukavasti uusia käyttövuosia ja omakin silmä lepää jälleen. Enää ei tarvitse joka kerta terassilla ollessa tuskailla, että näyttääpäs se kulahtaneelta. Kummasti uusi maali tekee tehtävänsä ja vanhankin näyttää taas lähes uudenveroiselta.

Tällaisessa kunnossa terassi oli ennen projektin aloitusta. Yläkuvassa olen saanut maalin rapsutettua jo pois, vaikka sitä jonnekin kohtaa vähän jäikin. Painepesuri olikin maalinpoistossa tosi hyvä kaveri ja toinen oli teräsharja, jolla hinkkasin viimeiset maalit pois. 

Verhot kaappiin

Aika kivalla pienellä tuunauksella sai tuota pikkuneidin huoneen ilmetta vähän rauhoitettua. Laitoin nimittäin tuohon lasivitriinikaappiin verhot ja kummasti huoneen yleisilme rauhoittui heti kun ei näy ne tuhat ja yksi leikkikalua ja muuta tyttöjen tilpehööriä sieltä läpi. Itseäni on aina ottanut silmään se tavarakaaoksen näkyminen noista lasiovista, vaikka muuten tykkäänkin niistä. Kaappi on aina täynnä tavaraa ja tietysti kaikki sen sisältö on eriväristä, niin tekee heti koko huoneen yleisilmeen kaottisemmaksi, vaikka taitaa se yleisilme olla edelleen aika kaottinen kun ei ne lelut oikein pysy niissä tarkoitetuissa koreissa ja kaapissa, vaan ne pitää tietysti olla levitettynä koko huoneen lattialle ja siivoaminen ei oikein tahdo onnistua. Välillä saa oikein etsiä jalansijaa, että pääsee edes kulkemaan siellä. Kuulostaako tutulta? Vitsit kun saisi sellaisen komennon mitä lapsilla on ollut joskus tarhassa, että ennen kuin aloitetaan uusi leikki, niin siivotaan vanha pois. Taidan olla ollut joskus liian lepsu ja nyt se sitten kostautuu. Komennot menee kuuroille korville nykyään ja jos joskus sattuu olemaan siistiä, niin ei nuo huoneet kovinkaan kauaa siisteinä pysy. Mites teillä teini-ikäisten vanhemmilla? Onkos se teini-iässä samanlaista vai kiinnostaako silloin siisti huone yhtään sen enempää? Onkos tässä odotettavissa edelleen vähintään 10 vuoden kaaosta edessäpäin? :)

Pikkumiehen tuunattu kirjoituspöytä

Kuinkakohan mones kerta tämä mahtaa jo olla, että totean, että näiden kuvien saaminen tänne blogiin saakka vähän kestää? Koneelta löytyy vielä paljonkin vuoden takaisia kuvia ja olisi varmaan juttua moneksi kuukaudeksi ilman, että ottaisi yhtään uutta kuvaa. Nyt siis mennään edelleen kesän 2015 jutuissa, jolloin meikäläinen heilui oikein urakalla maalipensselin kanssa mökillä tai no ei tämäkään kesä paljon poikennut tuosta, kun sama maalaustahti jatkui. Viime kesänä tuli maalattua kaksi eri kirjoituspöytää (tämä ja pikkuneidin klaffipiironki, jonka näet täältä), mökin seinät, katto ja lattia sekä kaikkea muuta pientä piiperrystä. Yleensä kesän slogan mökillä on ollut lasten suusta kuultuna, että "taas se äiti vaan maalaa." 

Viime syksynä meidän pikkumieshän aloitti koulun ja pitihän sen takia tietysti löytää myös kirjoituspöytä hänen huoneeseen. Koska pikkumiehen äidillä on välillä vähän omituisia mieltymyksiä, niin hänkin sai nyt sitten vähän erilaisen kirjoituspöydän. On tosiaan aika kaukana siitä perinteisestä koululaispöydästä, mutta ihan innolla hän kuitenkin otti tämän vastaan, vaikka aika vastustus oli kyllä tuolle valkoiselle värille. Mutta eihän tämä äippä mitään kuunnellut, vaan sutaisi tuonkin valkoiseksi. Ottihan se kyllä vähän sydämestä peittää noin kaunis pinta, mutta ostin tämän pöydän sillä mentaliteetillä tori.fi:stä, että jos otan sen, niin maalaan sen. Lisäksi kun tuo ruskea väri ei yhtään sovi pikkumiehen huoneeseen, vaikka pöytä olikin ihan kaunis tuossa alkuperäisessä värissään. 

Etsin pitkään pikkumiehen kirjoituspöytää netistä ja ei oikein mitään hyvää tullut vastaan tai jos tuli, niin hakumatka olisi ollut aivan liian pitkä tai hinta aivan liian kallis. Kriteerinä oli, että en halunnut mitään perinteistä kirjoituspöytää, vaan aitoa puuta olevan vanhahtavan kirjoituspöydän, jossa olisi myös jotain ekstraa. Lisäksi huone on aika pieni, joten se asetti pöydän koolle myös raamit. Vihdoin sitten kuitenkin tärppäsi ja eteen tuli tämä pieni kaunokainen. Kirjoituspöytä on siitä kiva, että siitä saa nostettua tuon takaosan hyllyn kokonaan myös pois, jos se alkaa kyllästyttämään. Kaiken kukkuraksi kirjoituspöytä sattui olemaan vielä meidän mökiltä alle puolen tunnin matkan päässä, joten ei ollut pitkä hakumatkakaan ja peräkärrytkin löytyivät valmiiksi mökiltä, joten taas kerran lähdin isäni kanssa matkaan noutamaan jotain hankintaani.

Kirjoituspöytä sai kaverikseen tämän kirppikseltä viidellä eurolla ostamani tuolin. Ostin sen kyllä alunperin mökin leikkimökkiin ja piti tuunata siitä vähän erilainen värisävyltään ja kankailtaan, mutta loppujen lopuksi maalasin senkin vain valkoiseksi ja kangaskin jäi vaihtamatta. Olisin halunnut laittaa siihen valkoisen keinonahan, mutta sitten rupesin vähän empimään taitojani ja tuumin, että taitaa olla parempi jättää tuo ainakin vielä hetkiseksi rauhaan.

Tällaisia nämä värkkäilyt alunperin olivat. Monen mielestä varmaankin kauniimpia alkuperäisinä, mutta kun ei vaan tällä hetkellä sopineet meidän värimaailmaan. Todennäköisesti joskus kiroilen pienessä mielessäni, että miksi ihmeessä maalasin kaikki silloin joskus valkoiseksi ja jynssäilen hikihatussa näitä maaleja pois. Eihän siitäkään niin hirveästi aikaa ole, kun hinkkasin huonekaluista maaleja pois puupinnalle ja ihmettelin, että kuka kumma maalaa kauniin pinnan piiloon ja nyt teen itse sitä samaa. Niin se muoti ja mieli aina vaan muuttuu. Onneksi aidot puuhuonekalut sentään kestävät tätä mielialojen vaihtelua ;)

Hih, saas nähdä kuinka kauan tuo pikkumies huolii tämän pöydän ja tuolin. Vähän kun tuota ikää tulee, niin ihan taatusti tulee kommenttia tästä liian romanttisesta tyylistä. No ehkäpä otan ne siinä vaiheessa itselleni käyttöön ja täytyy hankkia hänelle vähän isomman pojan tyylinen.

DIY; kestopuusta kukkalaatikot

Meidän terassi koki pienen faceliftin alkukesästä. Sain nimittäin yhtäkkiä päähäni, että jotain on tehtävä tylsälle terassille. Hetken mietittyäni, mieleeni juolahti, että siihenhän olisi kiva saada viherlaatikot tai mitä nuo sitten ovatkaan nimeltään, joihin voisi istuttaa timanttituijia, jotka antaisivat vähän näkö- ja tuulensuojaa terassilla istuskellessa. Rimpautus isälleni ja kuvailin, että mitäs tällä kertaa olisi suunnitelmissa ja kun en heti saanut teilaustuomiota, niin hurautin lähimpää puukauppaan katsomaan kestopuuvalikoiman ja sitten vaan piirtämään isälleni rakennusluonnosta mittojen kera. Isäni sitten tuli kiltisti nuo rakentamaan piirustusteni mukaisesti. Koska tarkan markan ihmisenä kaikki lauta pitää tietysti myös käyttää, niin laskin myös valmiiksi, että minkä kokoiset kukkalaatikot ylijäämälaudoista vielä saisi tehtyä. Kaksi kivankokoista jalallista kukkalaatikkoa niistä sitten vielä syntyikin. Laudaksi valikoin vähän leveämmän uritetun kestopuulaudan. Tosin ei taida tuo uritus pahemmin näissä kuvissa näkyä, mutta luonnossa näkyy kylläkin ihan hyvin.

Olipas taas oikea ex tempore myös näiden timanttituijien ostaminen. Hetken mielijohteesta hurautin puutarhakauppaan ja ei ollut mitään hajua, että kuinka monta niitä edes tarvittaisiin, kun nuo viherlaatikot olivat vasta suunnitteluastella siinä vaiheessa. Ostin sitten vain niin paljon kuin farkun takaluukkuun meni ja kuudentoista kohdalla tuli takaboksi täyteen. Kotona olikin sitten aikamoinen takaboksin siivoamisurakka edessä, sen jälkeen kun olin saanut kaikki 16 puuta sieltä purettua pois. Ei ollut ihan järkevää lähteä tuonne ostoksille ilman, että takaluukun pohjalla oli mitään suojausta, kun nuo olivat paakkutaimia ja arvatenkin aikamoinen multa/savivuori siellä sitten olikin ja pari matoakin oli löytänyt jo tiensä sinne. Olisi pitänyt varmaan lähteä mato-ongelle hetimiten. Ensi kerralla voisi vähän enemmän tosiaan suunnitella, ennen kuin lappaa auton täyteen multaisia puita. Kaikki 16 puuta löysivät kuitenkin sitten oman paikan, kun tuohon terassin ympärille meni 14 tuijaa ja kaksi laitoin ulko-oven viereen isoihin ruukkuihin, joten aika hyvin summanmutikassa tuli sitten ostettua, vaikka alussa näyttikin siltä, että mihin ihmeessä nuo kaikki sitten tungen.

Tähän isompaan jalalliseen kukkalaatikkoon istutin tähtisilmiä. Eipä ole ennen tullutkaan kokeiltua tuota lajia, mutta hyvin on jaksanut kukkia jo kuukauden ajan. Tosin ilmeisesti ei niin hirveästi pidä tuosta koko päivän paahteesta, kun uudet nuput tahtovat kuivua ennen aukeamista ja heti kun tuli vähän kylmempää ja pilvisempää, niin rupesivat aukeamaan ja kasvamaan kunnolla.

Pienempään jalalliseen kukkalaatiikkoon istutin pelargonian ja orvokkeja. Seuraava projekti olisikin sitten maalata tuo terassin lattialaudat uudelleen, kun tuo maali on kulunut jo tosi pahasti pois siitä. Vielä kun jaksaisi kunnolla hioa tuon, niin saisi siistimmän lopputuloksen. Se on vaan niin hitsin tylsää hommaa, mutta kaipa siihenkin on ryhdyttävä. 

Tältä terassi näytti keväällä. Vähän on kutsuvamman näköinen nykyään. Toki nuo uudet kalusteet tekevät myös terassista viihtyisämmän, mutta itse ainakin tykkään uudesta kohennetusta ulkonäöstä.

DIY; Mökin kerrossänky

Hih, nyt kun taas kesä lähenee, niin oliskohan aika ruveta purkamaan tänne blogiin saakka viime kesän kuvia ja projekteja. Niin se vuosi taas on kohta vierähtänyt ja kohta onkin taas kesä. Jihuu!

Viime kesänä tulikin sudittua valkoista maalia oikein urakalla. Eipä tarvinnut paljon miettiä maalikaupassa, että mitäköhän sävyä sitä ottaisi. Valkoinen on aina valkoinen, vaikka kaipa siihenkin voi kyllästyä. Viime kesänä vetelin tuota kyseistä sävyä mm. mökin kellastuneisiin sisäpaneeleihin ja kattoon sekä  pikkuneidin klaffipiironkiin (siitä saittekin jo kuvia jokunen aika sitten) ja meidän ekaluokkalaisen koulupöytään sekä lukuisiin muihin projekteihin, jonka kuvat myöskin laittamatta tänne saakka. Pitänee kaivaa nekin jostain.Yksi projekteista oli myös, että isäni teki pyynnöstäni mökin makuusoppeen kerrossängyn tai siis tuon yläsängyn ja siihen irrotettavat portaat, kun tuo alasänky on nimittäin heteka eli sieltä alta nousee myös toinen sänky, joten täytyy saada nuo portaat aina nostettua tarvittaessa pois. Meidän pikkuruisessa mökissä kun on otettava kaikki mahdollinen lisätila käyttöön. Minä sitten maalailin tuon sängyn ja vähän koristelin. Tosin tämä projekti jatkuu vähän kesällä, kun nuo siniset ja punaiset tähdet ottavat liiaksi silmääni ja taidan maalata ne ihan valkoisiksi. Alunperin hain vähän tuota Coastal living tuntua tuohon ja samaa värisävyä noiden Lexingtonin tyynyjen kanssa, mutta ottavat liiaksi silmään. Äkkiähän nuo tuosta irrottaa ja maalaa joksikin muuksi.

Saas nähdä mitä kaikkia projekteja sitä keksiikään tulevalle kesälle. Ainakin pitäisi laittaa meidän hiekkaranta kuntoon ja tilata n. 5 kuormallista lisää hiekkaa, korjata terassi ja ehkäpä innostunun maalaamaan koko mökin myös ulkopuolelta. Huoh, siinä se loma sitten taisi jo mennäkin ;)