Pistäydyin parisen viikkoa sitten Pariisissa pidennetyllä viikonloppureissulla ystävättärieni kanssa nauttimassa ranskalaisesta tunnelmasta, nähtävyyksistä ja tietysti shoppailusta. Yksi odottamani kohde oli Pariisin kirpputorit, joihin sain loppujen lopuksi houkuteltua yhden ystävättäreni.
Pariisissa taitaa olla muutama iso kirpputori, mutta isoin ja vanhin kaikista on tämä Marche aux puces de Saint-Quen, joka väittää olevansa maailman isoin kirpputori. Historialliset juuret juontavat jopa vuosisadan alkupuolelle. Alueelle on oikein oma infopisteensä, josta kannattaa napata alueen kartta ja tutkailla mitkä kaikki alueet haluaa tutkailla läpi. Kirpputorialue kun on n. 7 hehtaaria ja muodostuu neljästätoista erillisistä alueista, joista kukin on erikoistunut vähän eri asioihin. Pääasiassa vanhaan antiikkiin kuten huonakaluihin, esineisiin, vintage vaatteisiin jne. Ainoa alue missä ei ole vanhaa myynnissä on Malassis, joka on sitten ihan eri maailmansa näiden muiden kirppisalueiden kanssa. Siellä nimittäin oli myynnissä uusia vaatteita ja ei todellakaan mitään laatutavaraa, vaan tyyliin mitä tuossa lahden takana Mustamäen torilla on joskus ollut. Älkää antako tuon alueen hämätä, jos satutte saapumaan juuri sieltä suunnasta, kun siinä lähettyvillä on juuri metropysäkki, vaan etsikää käsiinne alueen kartta ja etsikää nuo oikeasti ihanat sopukat sieltä. Kuulemma ihan Hollywoodin filmitähdetkin käyvät täällä etsimässä itselleen aarteita.
Tässä teillekin vähän kirppistunnelmia.
Jos tuo sarvipää, mikä nyt sitten lieneekään, olisi ollut yhtään sen kokoinen, että olisi mahtunut matkalaukkuun, niin olisin mieluusti kotiuttanut sen meille. Tosin en kyllä tiedä mitä kommenttia olisin kotona siitä saanut, mutta todennäköisesti tyyliin "Mitä ihmettä sä olet TAAS kerran mennyt ostamaan. Tuota ei meille ainakaan laiteta mihinkään" . Tuo olisi ollut vaan niin makea makkarin sängyn päällä tapittamassa. No mutta miehen onneksi ja minun harmikseni kyseinen sarvipää jäi vielä Pariisin mannuille majailemaan.
Tässä kyseissä puodissa ei ihan heti nämä täytetyt eläimet loppuneet. Onneksi huomasin vasta kuvaussessioni lopuksi kuvauskielto kyltin liikkeen katossa ja onneksi kumpikaan meistä ei ymmärtänyt yhtään mitä myyjä meille selitti, joten räpsin sitten rauhassa näitä kuvia.
Oi vitsit mitä vanhoja kassakone ihanuuksia. Tuollaisen kun saisi lasten leikkimökkiin kauppaleikkeihin. Tosin eipä sinne tuon jälkeen kyllä paljon muuta sitten enää mahtuiskaan, mutta olispahan ainakin komia kassakone rahastukseen. Juu ja ei taaskaan mikään kevyt kotiinvieminen. Tosin minähän olen tottunut raahaaman reissuista vaikka mitä kotiin saakka. Milloin on ollut yli 10 kg painava pronssipatsas Thaimaasta, lasten laiskanlinna Köpiksestä, kattolamppu Dubaista, iso puupurjevene Brasiliasta, isohko seinäkello Panamasta jne ja kaikki vielä tulleet ehjinä kotiin ilman mitään lisämaksuja, joten en ihmettilisi vaikka joskus joku tuollainekin tulisi raahattua kotiin saakka.
Tuo vanha peltinen kaakaopurkki olisi ollut tosi kiva, mutta vähän iski pihiys tässä vaiheessa. Mielestäni ei ihan kuitenkaan ollut 60 euron arvoinen, vaikka tinkiminen tuollakin vähän kuuluu asiaan, joten jäi tuokin sitten odottamaan seuraavaa reissua.
Marche aux puces de Saint-Quen on auki lauantaisin, sunnuntaisin sekä maanantaisin. Jos yhtään kirppikset kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla jo ihan tunnelmankin takia. Ovat aika kaukana kuitenkin meidän Suomen kirppiksistä ja tuolta voi oikesti löytää vaikka mitä kivaa kotiin vietävää.
Ajattelin laitella teille ihan oman postauksensa, että mitä tuolta Pariisin kirpputorilta minulle sitten tarttui mukaan.
