Peltikylttivillitys

Meikäläinen sitten vähän hurahti peltikyltteihin, kuten kuvasta voi päätellä. Oli nimittäin matkalaukku täynnä näitä peltisiä kylttejä kun tultiin viime Jenkkireissulta kotiin. Siis oikeesti! Olenkohan minä ihan terve?! Ei voinut vaan mitään kun eteen tuli kaikkia ihania vintage kylttejä, niin olihan ne ostettava mökin leikkimökkiin. Haaveissa olisi nimittäin tehdä sinne lasten leikkeihin kauppa/kioski, mutta voipi olla, että nuo lapsukaiset ovat kohta jo murkkuiässä ennen kuin tuo projekti on valmis. Ehkä minä sitten keittelen siellä niitä leikkikaffeja ja syön niitä itsetehtyjä huopaherkkuja omaksi ilokseni kun rupeaa tarpeeksi viiraamaan päästä.

Nyt kun tätä seinää katselee, niin kyllä se less is more -sääntö olisi tässäkin pätenyt, mutta kun kerran nuo raahattu on tänne Suomeen asti, niin seinälle oli pakko kaikki änkeä ja vielä samalle seinustalle, kun leikkimökin muut seinät ovat jo täynnä. Alunperin näitä kylttejä ei pitänyt olla näin paljon tuolla leikkimökissä, mutta kun en muutakaan paikkaa niille keksinyt, niin naputtelin ne kaikki sitten sinne. Mitäs niitä kaapissa makuuttamassa pitää. Onneksi vielä nuo lapsukaiset eivät ole kyllästyneet näihin. Taitavat olla jo aika tottuineita äitinsä höpsötyksiin!

Rodoksen Lindos

Rodoksen reissukuulumiset ovat edenneet viimeiseen postaukseen ja esittelyssä nyt Lindos, joka on Rodoksen yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä ja täällä kannattaa ehdottomasti käydä. Matkaa tänne on Rodoksen kaupungista n. tunnin verran. Lindoksen kylä on kuuluisa valkoisista kalkituista sokeripalataloistaan ja kylän korkeimmalla kohdalla sijaitevasta Akropolista, jonne kiipeäminen on varsinkin kesäkuumalla aika hikistä hommaa, mutta todellakin vaivan arvoinen. Me körröteltiin tänne Lindokselle Kallithean kautta vuokra-autolla. Postauksen Kallithea Springistä näet täältä. Auton vuokraaminen Rodoksella on halpaa. Ihan pienin versio autosta maksoi 30 euroa päivä ja me päädyttiin yhtä kokoa isompaan, jonka vuokra oli 35 euroa päivältä sisältäen kaikki vakuutukset. Auton vuokraaminen on Rodoksella helppoa, kun vuokraamoja on lähes joka kadunkulmassa ja siellä on myös suht helppo ajaa, mutta navigaattori voi kyllä olla tarpeen, jotta itse kaupungista löytää pois. Oli meillä ainakin sen verran sokkeloista, että ilman navigaattoria ei oltaisi selvitty, kun välillä ei ollut mitään kylttejä minnekään. Nykyäänhän älykännyköissä tuo navi löytyy jo melkeinpä vakiona ja kannattaa jo kotosuomessa ladata siihen Rodoksen kartta, jollei halualla tuolla reissussa ladata enää mitään isoja tiedostoja. Usein hotelleissa kun on aika huonot nettiyhteydet, joten kotona lataaminen onnistuu huomattavasti nopeammin ellei halua omaa nettiyhteyttä käyttää ulkomailla.

Akropoli kohoaa ylväästi kylän ylle ja sieltä aukeaa aivan huikeat maisemat. Akropolilla on viisauden jumala Athenalle rakennetun temppelin rauniot sekä johanniittaritarien aikaiset puolustusmuurit. Pienten lasten kanssa siellä kannattaa kyllä on varuillaan, koska sieltä on todella jyrkät pudotukset eika reunoja ole suojattu mitenkään. Itseäkin jo vähän hirvitti kurkkia sieltä, varsinkin kun kärsii korkean paikan kammosta.

Akropolin temppeliin pääsee myös aasikyydillä, jota mekin testasimme. Vähän kyllä kävi sääliksi näitä aasiraukkoja, kun tuonne temppeliin on kuitenkin aika jyrkkä nousu, mutta hyvin ne kuitenkin jaksoivat tai ei tainnut niillä aasiparoilla olla muutakaan vaihtoehtoa. Aasikyydin saa 5 eurolla, joten siinä mielessä ei ole paha hinta tuosta kokemuksesta.

Tältä tuolla ylhäällä sitten näyttää.

Täältä Akropolin temppelistä aukeaa huikea näkymä tähän sydämen muotoiseen Paavalin lahteen, jonka vierustalla oli muuten auton parkkeerausmahdollisuus ja siellä on myös pieni uimaranta, josta myös alla kuva. Sieltä sitten alkaa kipuaminen ylös kohti Akropolia. Jos liikutte tuolla Rodoksen suunnalla, niin kannattaa tarkistaa, että miten tuo Lindoksen Akropoli on auki. Ainakin nyt huhtikuussa se oli auki vain ti-su klo 14.40 asti ja maanantaisin Rodoksella kaikki historialliset nähtävyydet olivat kiinni. Toukokuusta lukien, kun sesonki alkaa, aukioloajat ovat ilmeisesti pidempiä. Sisäänpääsymaksu on 12 euroa.

Itse Lindoksen kyläkin on kiva nähtävyys kapeine kauppakujineen ja ravintoloineen. Lisäksi jos jää aikaa, niin voi käydä pulahtamassa Paavalin lahden kauniissa pienessä uimarannassa, jonka viereen auto parkkeerattiin. Meillä oli sen verran kiirus jatkaa matkaa kohti kotimatkalla olevaa Jumboa, joka on kyllä kaiken krääsän ystävien ehdoton vierailupaikka. Varsinkin leluja oli myynnissä edullisesti ja löysin myös kaikkea kodintavaraa sopuhintaan.

Tähän päättyikin sitten nämä Rodoksen reissupostaukset. Aikaisemmat postaukset itse Rodokselta näet tästä ja Kallithea Springistä täältä ja Symin saaresta tästä. Ihana tunnelma kyllä koko Rodoksella! Haikein mielin näitä kuvia katselee ja muistelee reissua.

Poseerausoppia ja Odd Mollya

Oi vitsit kun joskus oppisi tuon poseerauksen siten, että ei näytä ihan pökkelöltä ja olisi edes vähän luonnollinen. Näitä oppeja yritin hakea vähän Canonin ja Tiina Puputin järjestämällä kurssilla, mutta en tiedä iskostuiko meikäläisen päähän mitään. Siis teorissa kyllä sisäistin opit, mutta sitten käytäntö onkin ihan eri. Heti tein kaikki mokat mitä ei pitänyt. On tuo ihmisten kuvaaminen vaan niin vaikeaa. Pitäisi saada valo optimaalisesti tulemaan kasvoille ja sitten vielä kuvattava hyvää asentoon, johon saatiin opit kierrä, käännä, kallista ja paino toiselle jalalle. Raajoja ei saisi rajata mistään liikkuvan nivelen kohdasta ja kädetkin pitäisi näkyä hyvin, ettei näytä kädettömältä ja kämmenet asetalla siten, etteivät näytä isoilta lapioilta ja mielellään niihinkin sopiva kulma ja kaiken kukkuraksi sitten pitäisi yrittää vielä näyttää rennolta. Sitten pitäisi vielä katsoa, että tausta on seesteinen ja ettei päästä ns. kasva mitään ylimääräistä taustan takia ja vaatteet näyttävät hyviltä ja käyttää mahdollisesti klipsejä mm. paidan takana, että ei näytä suoralta makkaralta. Postauksiin olisi hyvä saada mm. kokovartaloyleiskuva, vähän rajatumpi ja sitten vielä yksityiskohtaisempi lähikuva. No joo ei vaan onnistu meikäläiseltä tuo homma. Ehkäpä siksi täällä blogissani nähdäänkin niin harvoin mitään asuposeerauksia, kun en vaan osaa sitä ja oman kuvan näkeminen on vaan jotenkin niin kamalaa. Lisäksi ei ole toisaalta myöskään ketään, joka ottaisi sitä kuvaa. Kaukolaukaisimesta on loppunut patteri jo pari vuotta sitten ja kameran törkkääminen 7 vuotiaalle ei yleensä tuota kovinkaan hyvää lopputulosta, kun kuvattava sattuu osumaan mihin sitten sattuu.

Juu ja näin ei sitten pitäisi tätä lähikuvaa ottaa, vaan pikemminkin alla olevan mukaisesti. Kasvoihin tulee liikaa varjoja ja paras kuvausvalo olisikin varjo, jossa olisi toisella sivustalla seinämä. Alakuvassakin olisi ollut hyvä käyttää heijastinta tuomaan vähän lisävaloa mm. silmiin, mutta eipä sellaista satu edes olemaan itselläni.

Yleensähän meikäläisen asuposeeraukset ovat tällaisia peilin kautta otettuja, mutta ihan tässä ei nuo poseerausopit nyt kyllä tule käyttöön. Ehkäpä on parasta pysytellä vaan noissa sisustus ym. muiden ei liikkuvien kohteiden kuvaamisessa.

Ai niin ja tässä postauksessa yritin kuvata tuota suht uudehkoa Odd Mollyani, joka on ihanan kepeä näin kesälle ja mikä parasta, peittää nuo vatsamakkarat. 

Kiitos aloituskuvan ottamisesta Koti kaupungin laidan Friidalle. Kuvattava kohde olisi vaan voinut olla vähän rennompi.

Avotakan muutos vai ei?

Kesäloma lähenee ja pitäisi vähän ruveta taas miettimään tulevan kesäloman projekteja. Viime kesänä maalasin mökin kellastuneet paneelit valkoisiksi ja samalla vetäisin isäni kanssa myös katonkin samaisella värillä. Lattialle tuli puolestaan vähän harmaanpi sävy ja samalla täytettiin vähän lattialautojen rakoja.

Nyt kun mökin sisätilat ovat kokeneet huiman valaistuksen, niin valkoista vasten tuo punatiilinen takka pomppaa jotenkin silmään pienessä mökissä. Mietinnässä nyt olisi, että mitäs sille tekisi. Vaihtoehtoina on jättää se tuollaiseksi ja nauttia alkuperäisestä 70 -luvun tyylistä, maalata se valkoiseksi, jonka varmaan itsekin pystyisin tekemään tai tehdä siihen slammaus. Mietin myös, että josko tuohon takkaan asentaisi myös takkasydämen, mutta tuleekohan siitä miten ruma ja eivät nekään mitään halpoja ole, kun pitää ostaa se asennus ja työt vielä päälle. Lämmitysteholtaan nekään eivät varmaan ole kovinkaan huimia, mutta sentään ainakin parempia kuin nuo suorat avotakat. Takan purkaminenkin kävi mielessä, että olisi muurannut siihen kokonaan uuden takan, mutta se ei käytännön syistä oikein onnistu tai sitten, että olisi jättänyt kokonaan takan laittamatta, kun kamina kuitenkin löytyy. Tuota avotakkaa kun ei ole käytetty varmaan yli 20 vuoteen ja on aina hallitseva ja tilaa vievä elementti pienessä mökissä.

Nyt kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä, että mitäs mieltä olette ja jos teillä on kokemuksia avotakan muuttamisesta takkasydämen avulla, että miten se on onnistut ja vinkkejä mahdollisista toteutuksista.

Jotenkin himottaisi tehdä tuohon vaalea slammaus päälle, mutta kadunkohan sitä sitten muutaman vuoden päästä? Jos tuo punainen tiili olisi edes muutaman asteen vaaleampi eli sellainen oikea vanhahtava, niin en missään nimessä koskisi siihen, mutta kun ei ole ja tuo nykyinen takka on todella hallitseva pienessä mökissä. Mutta mutta, mitä siis tekisi?

Rodoksen Kallithea Springs

Rodoksen reissupostaukset jatkuvat tällä Kallithea Springsin esittelyllä, joka sijaitsee n. 9 km päässä Rodoksen kaupungista Falirakin vieressä. Me suuntasimme tänne vuokra-autolla, joiden vuokraaminen on Rodoksella edullista. Tosin useinmiten autot ovat tosi pieniä, mutta niinhän on itse Rodoskin ja hyvin pärjää myös tuollaisella pienellä autolla.

Kalithean kylpylä sijaitsi sopivasti menomatkalla kohti Lindosta, joka oli meidän päivän pääkohde. Upeasta Lindoksesta tulossa ihan oma postauksensa, joten tässä postauksessa nyt vain tätä Kalitheaa.

Kalithea Springs on tunnettu historiallisesta arkkitehtuurista ja luonnonlähteistä.  Paikka on vanha roomalainen kylpylä, jonka vedellä on ollut parantavia vaikutuksia eri sairauksiin. Paikka oli suosittu erityisesti 30- ja 40-luvulla. Enää ei siellä ole kylpylätoiminta, mutta sen ajan tunnelmiin voi tutustua sisällä olevassa valokuvanäyttelyssä. Alue on todella kaunis merimaisemineen ja hienosti entisöity. Ehdottomasti käymisen arvoinen. Paikka on nykyään myös suosittu häiden viettopaikka ja en yhtään ihmettele. Oli se vaan niin kaunis.

Tämä upea mosaiikkilattia on tehty pienistä pyöreistä kivistä, joita näkee useassa paikassa Rodoksella.

Seuraavaksi matka jatkuu kohti upeaa Lindosta. Aikaisemmat postaukset Rodokselta näet tästä ja Symin saaresta täältä.

Häätunnelmia

Meillä viikonloppu sujui häähumussa, kun ystäväpariskunta meni naimisiin. Eilen juhlittiin ja tänään onkin sitten toivuttu koitoksesta. Tässä iässä kun tämä toipuminen kestää jo vähän pidempään, kun tuo turnauskestävyys on aika heikonlainen nykyään ja jo pelkkä valvominen tekee tehtävänsä, muutamasta lasillisesta puhumattakaan. Hääjuhlia vietettin Helsingin Kalastajatorpalla, jonka puitteet ovat kyllä kohdillaan. Harmi vaan, että hääpäiväksi osui aika kylmä ja sateinen keli eikä oikein ulkona tarjennut istua ja katsella maisemia. Melkeinpä parisen viikkoa ollaan saatu nauttia auringosta ja lämmöstä ja nyt sitten saatiin tuo sadepäivä, mutta hääpari sai kuitenkin toisensa kelistä huolimatta.

Kiva kun tuli taas tälle mekollekin käyttöä. Ostin tämän mekon vähän yli vuosi sitten Jenkeistä ja olin kahden vaiheilla, että ostanko sitä ollenkaan, mutta onneksi tuli hankittua, kun kyllä välillä näille juhlamekoille sentään tulee käyttöä.

Alkuruoka tarjottiin buffetista, jossa oli tarjolla mm. häräntartarleipiä, siianmätimoussea ja sushia. Pääruokana oli peuranfilettä, joka tarjoiltiin suoraan pöytiin. Jälkiruokana oli mahtavan tuhti hääkakku.

Hih, meikäläiselle sitten lennähti tämä hääkimppu. Sattui tulemaan suurinpiirtein jalkojen juureen, jota olihan se sitten poimittava talteen. Nyt se sitten ilahduttaa meillä maljakossa, mutta ihan vinkkinä uteliaille, että ei niitä häitä kyllä meille tule ;)

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille!