Mikäköhän noissa vanhoissa ikkunanpokissa oikein viehättää? Meikkis on niin myyty noille. Ne on vaan niin ihania. Tässä olis taas yksi tuotos joka tuli mökillä tuunailtua kesän aikana. Tämän ikkunan pokan hain äitini vanhasta kotitalosta maalta, joka sijaitsee mökkimme vieressä. Kiitos vielä täti sen luovuttamisesta.
Tältä ikkunanpoka alunperin näytti. Piti vähän ensin rapsuttaa vanhaa maalia, hämähäkinverkkoja ja linnunkakkoja pois, jotta pääsi aloittamaan työskentelyn.
Kyseinen ikkuna on äitini lapsuudenkodin ensimmäisiä alkuperäisiä ikkunoita talon rakentamis vuodelta 1929. Siitä tuo vuosiluku 1929. Ensin ikkunan näytti tältä tuunailujen jälkeen, mutta sitten vähän nälkä kasvoi syödessä ja tein siitä pikkuneidin huoneeseen sopivan. En halunnut tehdä tästä peiliä, vaan jotain muuta tällä kertaa. Taakse laitoin vaaleanpunapohjaista scräppäyspaperia ja mustaa vuosiluka vaalensin hieman vaaleanpunaisella maalilla. Kehykseen olisi tarkoitus laittaa vielä vintagekuvia, kunhan tästä kerkiää. Ikkunan ympärille kaivoin kaapissa monta vuotta seisseet enkelivalot, jotka sopivat kuin nakutettu neidin huoneen vaaleanpunaiseen teemaan. Valot on itseasiassa ostettu jo ennen kuin pikkuneidistä oli tietoakaan. Olivat niin söpöt, että en voinut vastustaa kiusausta. Valot toimivat myös ihanana tunnelmanluojana pimeneviin iltoihin ja hyvänä yövalona.
Pikkuisen prisnessa huonekin rupeaa olemaan muuten kohta jo valmis. Siitä sitten myöhemmin kuvia.
Kuvassa näkyy myös ontelokuteesta tehty kori, jonka äitini virkkasi ylijääneestä juhannusruusumaton kuteesta. Sopii kuin nakutettu näille Tilda tekeleilleni. Pupun korvat tosin jo lorpsahti alas pikkuisen herran käsisttelyssä. Sisällä olevat rautalangat lähtivät elämään omaa elämäänsä. No nyt se pupu luppakorva :)
Ihanan lämpöistä viikonloppua kaikille halien kera! :)