sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Muistamisia ja lohilevitteen ohje

Meillä on viime päivinä käynyt aika paljon vieraita ihastelemassa uutta tulokasta. Kivaahan se on, että vieraita käy, mutta tuo tarjoilupuoli pistää aina miettimään ja miten kämpän kaaoksesta saa jotenkin inhimillisen. Ei kuitenkaan jaksa näillä unilla kovin monimutkaista tarjoilua väsätä tai mitään supersiivousta tehdä, joten aika helpolla linjalla meillä on menty. Tarjolla on ollut mm. lohilevitettä ruisnappien kera sekä Key Lime piirakkaa. Laitan tähän molempien ohjeet, jos joku innostuu kokeilemaan. Tuo lohilevite vie sitten kielen mennessään. Maistelin sitä naapurini kutsuilla ja oli pakko tehdä sitä kanssa heti itse. Tosin muunsin ohjetta hieman alkuperäisestä. 


Lohilevite

1 purkki maustamatonta Philadelphia tuorejuustoa
1 purkki kermaviiliä
punasipulia maun mukaan (n. 1/2 sipuli)
n. 200-300 g kylmäsavulohta
mustapippuria
sitruunapippuria
tuoretta ruohosipulia

Pilko punasipuli ja kylmäsavulohi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Nauti ruisnappien kanssa. Pirkalla on ainakin erittäin maistuvia luomu ruisnappeja, jotka sopivat hyvin tämän kanssa. Kokeilin tehdä levitteen myös siten, että korvasin kermaviilin purkillisellä creme fraicheä. Levitteestä tuli silloin hieman tuhdimpaa ja toimi myös ihan hyvin, mutta melkeinpä tuo levite on parempaa kermaviilin kanssa.


Tuoreita kukkia meillä on ollut vaikka muille jakaa. Piti ihan kaivaa koko huushollin kaikki maljakot esille, jotta saatiin kaikille leikkokukille maljakot.




Tästä Key Lime Piesta muistin nappaista kuvan vasta, kun se oli melkein syöty. Tein tämän gluteenittomista digestive kekseistä, joita ei sitten meinannut millään saada murskaksi, vaikka nuijin ihan olan takaa puunuijalla. Siitä syystä tuon kuvan piirakan pohja on ehkä vähän epämääräinen. Lisäksi tuo piirakkavuokani oli vähän turhan iso tähän piirakkaan. Hyvän makuinen siitä kuitenkin tuli, vaikka ulkonäkö olikin vähän niin ja näin. 

Key Lime Pie eli limettipiirakka

300 g digestive keksejä
100 g voita

1 purkki kondensoitua maitoa (n. 400 g)
4 keltuaista
1 dl limen mehua

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Levitä irtopohjavuokaan tai tavalliseen piirakkavuokaan. Paista n. 10 min 150 C. Jäähdytä pohja. Vatkaa keltuaisia hetken aikaa. Lisää konsensoitu maito ja vatkaa vielä hetkinen. Lisää limen mehu ja levitä täyte pohjan päälle. Paista n. 10-15 min 175 asteessa
Tarjoile jääkaappikylmänä eli anna olla jääkaapissa ainakin parisen tuntia ja tarjoile esim. kermavaahdon kera.


Uutta tulokasta on luonnollisesti muistettu kivoin lahjoin, joista osasta nappasin kuvat tänne blogiin asti.


 

Nyt täytyy vaan yrittää nauttia tästä vauva-ajasta täysin siemauksin, vaikka tuo kestoväsymys onkin päällä. Tämä blogikin on jäänyt vähän hunningolle, kun saattaa mennä monta päivää, että en edes avaan konetta, saatikka jaksaisi ruveta tänne asti kirjoittelemaan. Kenenkään muunkaan blogiakaan ei ole ehtinyt käydä kurkkaamassa :( No ei tämä vauva-aika kuitenkaan kauaa kestä ja haikein mielin sitä sitten joskus muistelee, joten nautitaan nyt siitä ja tänne blogimaailmaan ehtii kyllä sitten aina takaisin.

Voikaahan hyvin!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Näihin tulee himo!


Oi voi kun nämä on hyviä! Näihin tulee oikeasti himo ja syömistä ei voi lopettaa. Ensin ottaa yhden ja sitten
pakko ottaa toinen ja kolmas, kunnes et enää pysy laskuissa mukana tai ehkä on edes turha lähteä koko laskurumpaan, koska silloin voi tuo omatunto lähteä kolkuttelemaan. 

Nämä kaurakeksit ovat todella helppotekoisia ja ne on helppo valmistaa myös gluteenittomana ja laktoosittomina. Valitse silloin margariiniksi laktoositon versio esim. Sunnuntain hopeanvärinen paketti ja jauhoiksi gluteenittomia jauhoja. Muistan kun pienenä tyttönä leivoin useinkin näitä itse koulusta tullessani. Ohje on myös siltä ajoilta. Nyt en ollut vuosikausiin tehnytkään näitä kunnes taas ohje osui silmiini. Miten olinkaan unohtanut nämä ihanuudet?

Kaurakeksit säilyvät myös rapeina pitkään kun laittaa ne laatikkoon tiiviisti kannen alle. Tosin yleensä ne eivät kauaa vanhene kun menevät parempiin suihin.

Criden kaurakeksit

1 1/2 dl sokeria
100 g margariinia tai voita
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 muna

Sulata margariini kattilassa. Lisää loput aineet ja viimeiseksi muna. Laita pellille pieniä palleroita lusikalla ja paista n. 5 min 225 asteessa. Varo etteivät pala, mutta että saavat hieman väriä reunoille.

Suosittelen kyllä heti kättelyssä tekemään vähintään tupla-annoksen, koska meillä ei ainakaan tuo yksi annos riitä kuin maistiaisiksi :)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Virkattu nuken peitto


Jokunen ehkä muistaa, että meidän vauvelin pinnasänkyyn ilmestyi äitini virkkaama sängynpeite, jonka kuvia näet täältä. Pikkuneidin nukensänkyyn ilmestyi myös sama Paju-mallia oleva nukenpeitto. Tämä sentään oli työmäärältään huomattavasti helpompi kuin iso pinnasängyn peitto.


Äitini virkkasi tämän taas kiltisti meille ja pikkuneiti oli ihan innoissaan uudesta peitostaan. Vähän tuo keltainen nukensängyn väri ottaa silmään tuon peiton kanssa, mutta enhän minä voi tätä omasta lapsuudestani olevaa sänkyä mennä maalaamaan, vaikka pieni häivähdys sen maalaamiseen kävikin mielessä, mutta tiedän, että se olisi sitten myöhemmin harmittanut. Antaa sen olla tuollainen pirteän keltainen.


Äitini virkkasi peiton reunaan vielä pitsireunuksen viimeistelemään peiton. 


Nuken sänkyä koristaa tämä ompelemani Tilda sydän, joka sopiikin ihan kivasti tuon peiton värityksen kanssa. Ompeleminen on enemmänkin minun heiniäni ja jätän tuon virkkailun suosiolla muille, vaikka olisihan se kiva taito kyllä oppia. En vaan tiedä miten se on mukamas jotenkin niin vaikeaa. Ehkä pitäisi oikein ottaa asiakseen opetella tuo taito.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Maret mekko




Pikkuneidin mekkovarasto kasvoi taas yhdellä uudella mekolla, kun innostuin ompelemaan viime kesän Tanskan reissulta ostetuista Tilda kankaista hänelle uuden Maret mekon Mekkotehdas -kirjasta. Piti mukamas tehdä yhtä kokoa isompi kuin mitä tämä edellinen tekeleeni, jonka näet täältä, mutta ei mennyt ihan putkeen. Hame on kyllä tosiaan leveämpi kuin edeltäjänsä, (jota ei todellakaan olisi tarvinnut olla, kun pikkuneiti niin hentonen), mutta pituutta on melkein saman verran, vaikka mukamas leikkasin yli 5 cm pidemmäksi kuin viimeksi. Mihin mä sain häviteyttä sen ylimääräiset 5 cm kysyn vaan?



Monta päivää taas ahertelin tämän ompelun kimpussa ja sitten kun vihdoin mekko oli valmis, niin pikkuneiti totesi, että ruma. En mä tuollaista halua. Mukavaa kun lopussa kiitos seisoo :) Saas nähdä, että onko tämä mekko sitten ikinä päällä tai sitten täytyy käyttää pientä kiristystaktiikkaa, siis keppiä ja porkkanaa, että tuo kelpuutetaan päälle.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Molo Kidsin välikautta


Vaikka tämme Etelä-Suomeen tulikin uusi lumipeitto maahan, niin on aika miettiä jo välikausivaatetusta. Viikon verran ehtikin olemaan jo ihanan lämmintä, kunnes saatiin taas näitä pakkasia ja lunta. Meille kotiutui uudelta yhteistyökumppaniltani Lastenpuoti Tenavalinnasta tämä pikkumiehen Molo Kidsin Hopla Atomic Blue välikausitakki. Otin jo koon 128, vaikka muutoin meillä käytetään vielä 122 kokoa. Ihan passeli koko tämä ainakin tuntuu olevan eli ihan hyvä, että otin tuon isomman koon.


Tämän Molo Kidsin välikausitakin hengittävyys on 5000 m2/24 tuntia ja vedenpitävyys on 5000 mm. Hihoissa sekä takin takana on kivat tähtiheijastimet. Takin eteen on ommeltu vielä kanssa puolittainen tähtikuvio. Tähtiäitifani tykkää :) Vetoketjut ovat hauskasti vähän vinossa ja mikäli kuuma ilma yllättää, niin toisen vetoketjuista voi avata viilentämään.



Molo Kidsin Hopla välikausitakista löytyy useita eri kuosivaihtoehtoja. Tämä tyttöjen raidallinen girly rainbow on yksi suosikeistani. Mietin jopa, että jos olisin tilannut tämän pikkuneidille kaappiin odottamaan, kun tällä hetkellä hänellä on juuri sopiva välikausitakki. Niin ihanan hempeän värikkäät värit tuossa.




Lastenpuoti Tenavalinnassa on muuten kiva valikoima lastenvaatteita ja edustettuna lukuisa määrä eri merkkejä mm. Maxomorra, Reima, Racoon sekä Molo Kids. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Toimitukset ovat ilman postimaksuja. Puodin sivuille pääset tästä klik klik. 

Lastenpuoti Tenavalinnan Katja vinkkasi myös tulevasta vaatteiden yö tapahtumasta, jossa hekin ovat mukana. Lisätietoja näet täältä facebookista. 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kuvia pikkumiehen huoneesta



Hih, harvinaista herkkua, että meidän pikkumiehen huoneessa on näin siistiä. Äkkiä siis kamera esille kun sänkykin oli pedattu ihan sängynpeiton kanssa :)



Sängynpeittona ompelemani tähtitilkkutäkki, jonka seuraksi olen vielä ommellut kapeat paneeliverhot, pöllötyynyn nimellä sekä pöllön mallisen tyynyn. Tilkkutäkin kangasta jäi vielä sen verran yli, että sain ommeltua myös nuo lipputyynytkin samasta kankaasta sekä tuon ikkunassa olevan viirinauhan, johon olen viritellyt tuollaisen vaaleansinisen enkelivalosarjan. 


Tämä Mailegin jättipupu toimii pikkumiehen unikaverina ja se peitellään myös peiton alle hänen viereensä :) Pikkuneidille ompelin jokunen tovi sitten oman tyttöversion jättipupusta, joten on nyt sitten molemmilla omat isot pupunsa unikavereiksi. Tyttöpupun kuvia näet täältä.



Tämä pöllötyyny taitaa olla viimeisin pikkumiehelle tehdyistä ompeluksista. Olisi mukava ommella lisää tyynyjä tuohon sängyn päälle, mutta eipä siihen taida enää oikein vaan mahtua enää yhtään tyynyä lisää.


Mökin leikkimökkiin entisöimäni  iso tähtiarkku komistaa nykyään pikkumiehen huoneetta. Eihän sitä voinut sinne mökille talveksi jättää ja sinne saa kivasti jemmattua noita peittoja ja tyynyjä, kun ei meillä todellakaan laiteta sängynpeittoa sängyn päälle joka päivä.


Vielä kun saisi pidettyä tämän huoneen siistinä. Nykyään lattiat ja tasot ovat niin täynnä legoja ja niistä tehtyjä rakennelmia, että ei meinaa enää sisään mahtua, saatikka pysty kävelemään sängyn luokse ilman, että on astunut monen legon päälle. Iltapeittelyt ovat siis aina vähän haasteellisia puikkelehtemista legorakennelmien keskellä, mutta se taitaa kuulua tähän ikään, että nuo legot ovat pop. Niitä kun jaksetaan rakentaa päivästä toiseen ja esitellä uusia luomuksia. Ihan koko huonetta ei nyt sitten kuvattu, kun piilotin nuo kaikki legot vain äkkiä selkäni taakse ;) Oli sentään yksi kohta hetken siisti.

Kiitokset vielä kaikille edelliseen postaukseen viestin jättäneille <3 Haleja kaikille!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Synnytyskertomus


Tässä olisi ensimmäinen kuva täällä blogin puolella meidän uudesta perheenjäsenestä. Synnytyksestä on nyt parisen viikkoa ja voi jo suhtautua vähän rauhallisemmin mielin mitä kaikkea sitten tapahtuikaan. Sanotaanko, että oli aikamoiset suojelusenkelit meillä matkassa mukana. Jollei oltaisiin oltu juuri sillä hetkellä sairaalassa ja kuunneltu vauvan sydänääniä, niin lopputulos ei olisi ollut näin onnellinen eikä meillä olisi nyt todennäköisesti tätä ihanaa nyyttiä. Ihan tulee vielä tippa linssiin kun ajatteleekin, että miten vähästä kaikki oli kiinni. Mitä jos lopputulos olisikin ollut toinen ja oltaisiin oltukin kotona tapahtumahetkellä.

Nyt tulee sitten itse synnytyskertomus ja niille, joita tämä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin kannattaa hypätä suosiolla yli. Kaikki alkoi siis siitä, että kävin synnytystapa-arviossa laskettuna päivänä ja minulle luvattiin synnytyksen käynnistys heti seuraavaksi päiväksi, jos vaan synnytyssaleissa sattuisi olemaan tilaa. Syynä oli vauvan iso koko ja oma synnytyspelkoni mm. juuri tuon koon takia.  Seuraavana aamuna sairaalasta tulikin sitten soitto ja päästiin käynnistykseen. Otettiin normaalit käyrät vauvasta ja kaikki oli kunnossa. Juuri kun kalvoja oltiin puhkaisemassa, niin vauva lykkäsi kätensä pään viereen ja kalvoja ei voitukaan puhkaista, koska on suuri riski, että se käsi jää sitten siihen ja vauva ei mahdu sitten tulemaan ulos alateitse. Meidät sitten passitettiin kävelylle ja lounaalle ja pyydettiin tulemaan uudelleen muutaman tunnin kuluttua. Jos käsi olisi vielä siinä pään vierellä, niin käynnistystä lykättäisiin seuraavaan päivään, vaikka siinä vaiheessa totesin, että kotiin en kyllä enää ainakaan lähde, jos vaan synnytyssaleissa on tilaa.

Lounaan jälkeen otettiin sitten taas uutta käyrää vauvasta ja käyrä näytti ns. vauvan nukkumiskäyrältä ja ei noussut, vaikka join mehuakin ja yritettiin herätellä vauvaa. Lääkäri sitten päätti aloittaa käynnistyksen kalvot puhkaisemalla, vaikka käsi välillä viuhahtikin pään vierellä, mutta pysyi juuri puhkaisuhetkellä poissa. Tässä vaiheessa mies sitten päätti, että häntä ei taideta nyt vielä tarvita ja hän taitaa käydä kahvilla, kun synnytys ei ollut vielä käynnistynyt ja asenneltiin antureita. Tämän jälkeen ei tainnutkaan mennä monta minuuttia kun lääkäri huudahti, että nyt lähdetään sektioon ja huone pamahti hoitajia täyteen. Vauvan käyrät tipahtivat yhtäkkiä ja siitä sitten juostiinkin jo hätäsektioon. Itse en ehtinyt kovinkaan paljon tajuamaan, että mitäs oikein tapahtuikaan, kun synnytys ei ehtinyt edes käynnistymään ja juostiin jo sektioon, kun vauva piti saada pikaisesti ulos. Mies oli koko tämän ajan täysin tietämätön tilanteesta ja oli vain ihmetellyt, että missäköhän me ollaan, kun huone oli tyhjä kun hän saapui takaisin. Kukaan ei sitten edes tullut kertomaan hänelle, että meidät oli viety hätäsektioon, vaan oli sitten itse lähtenyt kyselemään, kun ei meitä kuulunut takaisin odotteluiden jälkeen.

Vauva saatiin sitten onneksi nopeasti ulos masusta, mutta hänen vointinsa oli sen verran ehtinyt romahtamaan, että hän joutui viettämään ensipäivänsä lastenosastolla ja itsekin pääsin näkemään hänet vasta yli vuorokauden päästä synnytyksestä, koska en pystynyt nousemaan sängystä kovien kipujeni ja oksenteluideni takia ja lastenosastolle oli aikamoinen matka tunneleita pitkin. Yleensähän ennen leikkausta ei saisi syödä mitään ja olin juuri käynyt lounaalla ennen sektiota, joten veikkan, että se oli yksi syy tuohon oksenteluuni kipulääkkeiden kanssa. Mies kävi sitten ottamassa kuvia vauvastamme ja sain sentään nähdä niitä ennen kuin itse kykeni sinne asti. Onneksi sentään voi olla luottavaisin mielin, että hän oli siellä hyvässä hoidossa.

Seitsemisen päivää oltiin sitten loppujen lopuksi sairaalassa ennen kuin päästiin kotiin ihanan nyyttimme kanssa. Nyt kovasti tutustutaan toisiimme ja nuuhkitaan vauvan tuoksua ja mietitään mikä tuuri meillä olikaan, että oltiin juuri sairaalassa ja vauvan sydänääniä seurattiin, kun kaikki tämä tapahtui.  Lääkärikin mainitsi meille suoraan, että aikamoinen onni oli matkassa mukana. Se, että miksi tällainen romahdus yhtäkkiä tuli, vaikka aamulla kaikki oli ollut kunnossa, niin jää varmasti ikuiseksi arvoituksesi. Istukkakin oli aivan kunnossa, mutta napanuora oli parisen kertaa kaulan ympärillä, mutta sekin oli löysästi. Nyt täytyy vaan toivoa, että kaikki on myös jatkossa hyvin ja olla onnellinen, että vauvamme sentään selvisi hengissä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Miten pienestä kaikki olikaan loppujen lopuksi kiinni!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kynttilätunnelmaa


Ihanaa kun rupeaa olemaan jo enemmän valoa ja nyt näin päiväsaikaan kun saa olla vielä kotosalla, niin mikäs sen parempaa kuin ihana auringonpaiste. Tosin ainoa huono puoli siinä, että sitten tosiaankin näkee kuinka paljon sitä pölyä onkaan pinnoilla. Huh, mistä sitä tuleekin aina niin paljon? 

Iltaisin on vielä kiva poltella kynttilöitä ja varsinkin pikkuneiti on aina ihan innoissaan sammuttelemassa valoja, kun saadaan kynttilät sytytettyä. Tosin sen jälkeen alkaakin hirveä kisa aina isoveljen kanssa, että kuka saa aina ne puhaltaa ja koska.



Vauvan kanssa on arki lähtenyt rullaamaan kivasti ja hätäsektion haavankin kipu rupeaa olemaan jo siedettävää. Särkylääkkeitä pitää vielä jonkin verran ottaa, mutta huomattavasti vähemmän jo kuitenkin. Vaavi on mukavasti kerännyt painoa ja yli 4 kg on mennyt jo rikki. Itkuisuutta on ollut yllättävän vähän. Lähinnä iltasella pientä vatsanväänteitä. Toivottavasti ei mikään koliikki nyt iske, vaan mentäisiin tällä kaavalla. Sisarukset tietysti eivät malta pitää näppejään irti vauvasta, vaan pitää vähän väliä tulla ihastelemaan uutta tulokasta. Ehkä tuo innostustus tuosta sitten laantuu. Synnytyskertomuskin odottaa vaan kirjoittajaansa, kun lupailin sitäkin tänne laitella, että mitä sitten oikein meidän synnytyksessä tapahtui, mutta eipä ole ollut oikein aikaa näpyttelyyn, mutta mielessä on kuitenkin. Vauva-arki tuppaa viemään nyt kaiken ajan, joten ei auta kuin nauttia nyt siitä :)

Vauvantuoksuisin toivotuksin!

Cride

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Ora-B:n sähköhammasharjan vaihtopäät kokeilussa


Buzzadorilta tuli taas pitkästä aikaa tavaraa kokeiluun. Tällä kertaa tuli kolme erilaista Oral-B:n sähköhammasharjoihin sopivaa vaihtopäätä buzzattavaksi. Buzzadorina toimiminen tarkoittaa käytännössä sitä, että saamme aika ajoin eri tuotteita testaukseen, joista sitten kerromme esim. ystäville ja tutuille. Nykyään blogeja käytetään myös paljon buzzaukseen. Mitään rahallista korvausta tästä ei makseta.


Oral-B Floss Action vaihtopään tarkoituksena on puhdistaa syvemmältä hampaiden välistä. Micropulse -harjakset ulottuvat syvälle hammasväleihin ja poistavat plakkia tehokkaasti.


Oral-B TriZonen kolmen toiminnon innovatiivinen puhdistustekniikka poistaa plakin syvältä hammasväleistä, jolloin  plakinpoisto on ylivoimaista tavalliseen käsikäyttöiseen  hammasharjaan verrattuna. Aluksi tämä hammasharja tuntui aika isolta, mutta sitten oikeastaan tykästyin tähän juuri sen koon puolesta kunhan siihen ensin tottuu.


Oral-B 3 D White -harjaspää on suunniteltu poistamaan värjäytymät hellävaraisesti ja luonnollisesti. Kuminen kiillotuskuppi poistaa hammaspinnoilta esimerkiksi kahvin, teen ja tupakan aiheuttamia värjäymiä.

Nämä vaihtopäät sopivat kaikkiin Oral-B:n sähköhammasharjoihin Pulsonicia lukuunottamatta. Vaihtopäitä löytyy yhteensä 12 eri mallia, joten siinäpä on aikamoinen valikoimaviidakko.

#oralbhymy#buzzador

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kotona ollaan!


Jee! Kotona ollaan! Päästiin tänään siis vihdoin ja viimein pois sairaalasta hätäsektion jälkeen. Seitsemän päivää siellä sitten vierähti, joten ihana päästä takaisin kotiin ja omaan sänkyyn ja rauhaan. Pienoinen juhlapäivä siis tänään. Päivänvalon pojumme näki keskiviikkona 26.2 ja strategiset mitat olivat 3675 kg ja pituutta 53,2 cm. Ei siis ihan ollut sitä neljää kiloa, joka oli synnytystapa-arvion veikkaus, mutta ihan komeat mitat kuitenkin.


Itse synnytystarinaa sitten myöhemmin lisää, kunhan tästä kerkiää. Facebookin kautta seuranneet tietävätkin jo jotain käänteistä, mutta laitan tännekin sitten vielä vähän tarinaa miten kaikki sitten menikään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja saatiin pienokaisemme elävänä maailmaan hätäsektion kautta.

Nyt lähden tekemään pannukakkua uuniin. Näytti olevan sen verran paljon vanhaa maitoa jääkaapissa eikä viitsi sitä poiskaan heittää :) Ihanaa kun saa taas syödä kaikkea makeaakin eikä tarvitse mittailla tuota verensokeria. Pitäähän se ilo ottaa heti irti, nyt kun taas ruokakin maistuu ja pysyy sisällä. Oli nimittäin vähän ongelmia tuon ruoan sisällä pysymisen kanssa muutamia päiviä leikkauksen jälkeen, joten nyt siis senkin edestä nautitaan.

Kuulumisiin ja halauksin!

Cride