sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Mökillä meren äärellä


Oi ihanuus! Kesä, aurinko ja kesämökki. Onpa ihana nauttia taas näistä mökin maisemista, vaikka vähän viileää on ollutkin. Tämän postauksen kuvat ovat viime kesältä, jotka löytyivät bloggerin luonnoksistani. Unohdin nimittäin oman kannettavani kotiin ja samaisessa laukussa oli myös kameran johto, joten en saa siirrettyä yhtään juhannuskuvaakaan tänne järkkäristäni. Onneksi sentään tabletti ja työkannettava mukana, joilla saa edes tämän postauksen näpyteltyä. No kotiinpaluu on ensi viikon lopulla, kun menen taas muutamaksi päiväksi töihin ennen kuin pidempi kesäloma alkaa, joten siirrellään sitten juhannuskuvat tännekin saakka.

 Nämä merenrantaterassin kuvat on otettu viime kesänä mökiltämme ja tänä kesänä tuo maisema on saanut vähän jo muutosta, kun isäni rakensi pikkumiehen kanssa laiturin tuonne minihiekkarannan viereen. Kiva, että pääsee nyt uimaan ihan laiturista. Tänä kesänä pitäisi tilata vielä vähän lisää hiekkaa tuon kesäterassin ympärille ja multaakin pitäisi tilata aikamoinen määrä, jotta saa laitettua nurmikon terassin viereen saven päälle. Lisäksi tämä meranterassikin pitäisi hioa vanhasta maalista ja laittaa uusi maali pintaan ja öljytä uusi mökin terassikin, jonka isäni rakensi viime kesänä ja ja ja.....Taitaa olla tämä kesän things to do -lista aika pitkä, mutta onneksi olen sitä sorttia olevaa ihmisrotua, joka ei osaa olla paikoillaan ,vaan aina pitää puuhastella jotain ja käsillä tekeminen on toisaalta myös aika terapeuttista, vaikkei kaikkien mielestä siltä tunnukaan.
 
Nyt kuitenkin nautitaan! Kukin omalla tavallaan. Toinen puuhastellen ja toinen relaten, yksi matkustellen. Onneksi meitä on moneen eri junaan, mutta pääasia on nyt on KESÄ! Mutta se lämpöaalto olisi kyllä vielä kiva saada.

Iloista ekaa lomaviikkoa kaikille niille, jotka aloittivat loman nyt juhannuksesta.





keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

9 v kaverisynttärit

 
Huoh! Saa taas hetkeksi huohahtaa, kun esikoisen 9 v synttärirupeama on vihdoin takana ja kaverisynttäritkin on saatu vietettyä onnistuneesti. Nämä ovat nimittäin yleensä se suurin koettelus ja en nyt todellakaan tarkoita tarjoilujen osalta. Tarjoilujen osaltahan nämä ovat erittäin helpot, koska kukaan lapsista ei kuitenkaan syö kakkua, joten olen todennut, että en sitä edes leivo kaverisynttäreille tai sitten on tarjoiltu edelliseltä päivältä jäänyttä aikuissynttäreille leivottua täytekakkua. Tällä kertaa aikuissynttärit olivat jo viikkoa ennen, joten eipä sitten ollut kakkua ollenkaan. Yleensähän kaverisynttäreillä lapsilla on niin kova kiire leikkimään ja touhuamaan (ainakin poikalapsilla), että ruokapöydässä ei kauaa istuta, joten tarjoilutkin on oltava nopeita.
 
Kutsulistalla oli tällä kertaa vain luokan pojat sekä naapuston lähimmät kaverit. Noistakin kuitenkin tuli jo 13 lasta omat mukaanlukien, joten vilskettä ja vipinää riitti varsinkin kun kyseessä on iso poikajoukko. Olipas taas huvittavaa seurata vieressä kun tyttöpuoliset synttärivieraat istuivat rauhallisesti pöydässä syöden, kun pojat jo juoksivat ympäri taloa ja ulkona. Kyllä tuo sukupuoli ero vaan niin hyvin näkyy lasten käyttäytymisessä, vaikka tietysti poikkeuksiakin löytyy puolin ja toisin, mutta näin monen vuoden empiiristen tutkimusten = sivustaseurailujen myötä olen vaan tuohon lopputulemaan tullut, että pojat on aina poikia omine touhuineen.
 
Synttäriteemana meillä oli Pokemon Go, vaikka ei se paljon kyllä nyt missään näkynyt. Ruokapöydän päällä oli teemaan sopivia koristeita ja servetit olivat Pokemon Go -aiheisia, mutta muuten kattauksessa olikin äidin suosimaa vaaleansinistä Green Gatea ja Riviera Maisonia. Leipomusten osaltakin pääsin aika vähällä kun tein vain värikkäitä mokkapaloja ja muut olikin sitten kaupasta ostettuja valmiita juttuja.
 
Nyt vietetään rauhassa kesä ja sitten syksyllä sitten juhlitaankin tytön 8 v synttäreitä.









tiistai 13. kesäkuuta 2017

Nutcasen tyylikkään hauskat pyöräilykypärät


Aivan mahtavaa, että pyöräilykypäröihinkin ollaan saatu kunnolla väriä ja kivaa muotoilua, kiitos Nutcasen, josta meillekin tuli tämä meidän pienimmäisen Little Nutty pyöräilykypärä. Malliltaan tämä kypärä on nimeltään Ahoy. Meidän pikkuinen oli aivan myyty heti tästä hienosta uudesta kypärästään. Aluksi  vähän pelkäsin, että mitäköhän hän mahtaa tuumata tästä, kun ei aina tiedä mikä kelpaa ja mikä ei, varsinkin kaikki mitkä pitää laittaa päähän ovat hänelle kauhistus. Onneksi hän oli aivan otettu tästä uudesta hienosta kypärästään. Onhan siinä hienot merirosvokuviot ja merirosvothan ovat aina tietysti pop. Laitettiinkin heti kypärä testaukseen ja lähdettiin pihalle testailemaan potkumopon kera.

Nutcase Little Nutty pyöräilykypärä on kokoa 48-52 cm. Se on myös erittäin helppokäyttöinen ja siinä on helppo magneetiinen Fidlock-kiinnityshihna, jossa myös pehmuste. Nyt ei ole enää pelkoa, että nahka jää ikävästi kiinnityshihnan väliin, kiitos tuon magneettikiinnityksen. Kypärässä on kestävä ABS kuori ja suojaava EPS sisus. Kypärän takana on myös spin dial -säätönuppi, joka mahdollistaa tyköistuvan ja oikean kypärän istuvuuden. Kypärässä on myös irrotettava visiiri, joka suojaa myös auringolta.

Joten eikun menoksi vaan!

Nutcasen kypärien jälleenmyyjät näet täältä.








lauantai 10. kesäkuuta 2017

Biosolis- luonnonkosmetiikan aurinkorasvat




Vihdoin ja viimein löysin aurinkorasvoja joita lastenkin on turvallista käyttää.  

Itselläni on ollut jo pitkään aikamoinen dilemma, että levittääkö tavallisia markettien aurinkorasvoja vaiko ei, vai yrittäisikö suojata ihoa vain vaatteilla.  Fakta vaan on, että aurinkosuojavaattet eivät oikein tunnu pysyvän noiden lasten päällä kuitenkaan aurinkoisella ilmalla, niin rasvoja on kuitenkin loppupeleissä käytettävä. Monet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että aurinkorasvat eivät ole kovinkaan turvallisia ja onhan se väistämötön tosiasia, että aurinkorasvojen kemikaalit imeytyvät elimistöön ihon läpi ja tätä en nimenomaan haluaisi. Toisaalta ei saisi palaakaan, joka taas nostaa myös ihosyövän riskiä. Onneksi tähän minua monta vuotta päätäni vaivaavaan dilemmaan olen nyt löytänyt ratkaisun. Nimittiäin Biosoliksen luonnonkosmetiikan aurinkorasvat. Jee sanon minä! Enää ei tarvitse miettiä, että mitä kaikkia kemikaali myrkkyjä ihoni läpi imeytyy aurinkorasvoista ja voin lapsillekin laittaa tätä turvallisemmin mielin. Viime vuodet olen ostanut lasten aurinkorasvat apteekeista ja etsinyt sellaisia rasvoja, jotka eivät imeydy ihon läpi elimistöön. Nämä rasvat olivat sellaista paksua valkoista tököttiä ja lapset olivat aivan kalkkilaivan kapteeneja ja rasvaa ei saanut millään levittymään ja ei myöskään poiskaan iholta.



 Biosolis on maailman ensimmäinen sertifioitu fysikaalinen aurinkotuotesarja, joka koostuu kasvien mineraaleista ja hoitaa samalla ihoa luonnollisesti. Tuotteet eivät sisällä nanopartikkeleita. Fysikaaliset aurinkosuojat ovat turvallisia käyttää, koska ne eivät imeydy ihoon, vaan jäävät ihon pinalle heijastean auringon säteet pois. Mineraaliaurinkosuojat eivät myöskään vahingoita luontoa.

Nämä Biosoliksen aurinkorasvat ovat myös erinomaisesti levittyviä ja sopivat myös herkälle iholle. Rasvat ovat myös neutraalin tuoksuisia, joten ei jää mitään äitelää tuoksua iholle. Aurinkotuotteet sisältävät luomutuottua, ihoa kosteuttavaa aloe veraa sekä hoitavia luomulaatuisia kasvisöljyjä, kuten rapsi-, avokado-, porkkana- ja arganöljyjä.

Biosoliksen aurinkosarjassa on mm. Biosolis Melt-In aurinkosuojavuode (SPF30), jonka kermainen koostumus sulaa iholla öljymäiseksi sekä samaisen suojakertoimen omaava erityisesti kasvojen iholle kehitetty ohut ja emulsiomainen aurinkosuoja, joka imeytyy nopeasti, joten sen päälle voi myös meikata.   

Sarjasta löytyy myös lapsille sopiva vedenkestävä Biosolis Kids aurinkovoide (SPF50), joka ei jätä ihoa valkoiseksi. Varsinkin lapsille on erityisen tärkeää, että tuote ei imeydy ihoon, vaan se jää ihon pinnalle. Titaani- ja sinkkidioksidit heijastavat haitalliset aurinkosäteet pois iholta peilin tavoin. Tästä rasvasta ei tullut myöskään tahmeaa tai valkoista ihoa. Vedenkestävyyttä ei olla vielä ehditty testaamaan, mutta sekin tulee kohta testattua kun tuo meri vähän tuosta vielä lämpiää. SPF50 suojakertoimella löytyy myös Biosolis Sun Spray, joka on kätevä suihkuttaa iholle, vaikka itse kyllä tykkään enemmänkin noista purkkiversioista.

Nyt voi kiitos nuo lämpimät aurinkoiset kesäilmat saapua vihdoin ja viimein, koska meillä on nyt aurinkorasvat kunnossa ja voidaan turvallisemmin mielin nauttia auringosta.

Biosolista on myynnissä mm. The Natural Good Companyssä. Aurinkorasvat ovat muuten siellä juurikin tarjouksessa, joten kannattaa nyt hyödyntää tarjoushinnat. Biosoliksen sivustolle pääset suoraan tästä klik.



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ison Omenan uudessa Rossossa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ROSSO-RAVINTOLAT JA 40+ BLOGIT

Iloinen 40+ bloggaajajoukko suuntasi viime viikon tiistai iltasella uuteen ravintola Rossoon Isoon Omenaan. Vaikka asustelenkin Iso-Omenan lähettyvillä, niin eipä ollut vielä tullut käytyä tässä uudessa M.E.E.T -ravintolamaailmassa, joka avautui 20.4. Siellähän on ravintoloita jos poikineen, joten täytyykin mennä ihan ajan kanssa tutustumaan tarjontaan, mutta nyt keskitytään ensin tähän uuteen Rossoon ja sen maukkaisiin pizzoihin ja ruokiin.  

Meidät oli kutsuttu Rossoon maistelemaan roomalaisia artesaanipizzoja ja kesäisiä makuja sopivine juomineen. Italian ja pizzojen ystävänä olinkin aivan innoissani kutsusta ja mikä sen ihananpaa kuin istua valmiiseen ruokapöytään työpäivän jälkeen ja vielä kun seura on mitä mukavinta. Tässä seurueessa ei todellakaan ketään katsota kieroon jatkuvasta kuvien räpsimisestä, joka ei ihan onnistu lasten kanssa liikenteessä ollessa. Tosin saatiin kyllä muilta ruokailijoilta muutama outo katse, että miksi ihmeessä tuo seurue räpsii ruoistaan kuvia koko ajan, mutta toisaalta ehkä ihmiset rupeavat olemaan nykyään jo tottuneempia jatkuvien kuvien ottamiseen näin kännykkäaikakautena.



Ilta aloitettiin italialaisittain antipastolajitelmalla, jonka kyytipoikana oli kesäisen raikas alkoholiton mocktail. Drinkki taisi olla nimeltään Colonnara IceMary, joka olikin tosi ihanan kesäinen mansikan kera.



Maistelussa meillä oli kolme erilaista pizzaa; Verdure Rustica-, Roma Rustica- sekä Suometar -pizza. Verdure Rusticassa on artisokkaa, puolikuivattua tomaattia, oliiveja, munakoisoa, pinjansiemeniä ja parmesaania. Roma Rusticassa puolestaan ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa, viikunabalsamicoa ja artisokkaa. Itse tykästyin erityisesti vuohenjuustoon pizzan päällä ja tuo paksu artesaanipohja kyllä kruunasi kokonaisuuden. Ns. tavallisista pizzoista eli napolilaisista pizzoista meillä oli maistelussa Suometar, joka on lasten annoskisan voittanut Suomi 100 -pizza. Se oli kyllä aivan täydellinen, jos sattuu tykkäämään kyseisistä aineosista. Kaikki missä on kanttarellejä ei voi kuin olla hyvää, on ainakin oma mielipiteeni.  Suomi 100 -pizzaa on myös ihan aikuisten listalla ja sisältää poroa, leipäjuustoa, kanttarellia, sipulia ja rucolaa. Eipä tule heti tavallisessa pizzeriassa tällaista pizzaa vastaan. Yhdistelmä toimi erinomaisesti ja tulikin maisteltua näitä pizzoja sen verran urakalla, että ei meinannut jäädä enää pääruoalle tilaa, joka oli lohta ja sitruunapastaa. Vaikka en olekaan mikään erityisen sitruunan ystävä, niin annos sai kyllä pisteet kotiin eikä sitruunan maku korostunut. Annoksen lohi oli voissa paistettu, mikä tuo tietysti kalalle aivan ihanan maun ja kalan kaverina oli Gremolata-kastikkeella maustettua tagliatelle pastaa, tomaattia, zucchinia ja bearnaiskastiketta.

Tämän ruokakokonaisuuden kruunasi sitten vielä jäätelöunelma. Jälkkärillehän on aina tilaa ja sillehän on ihan oma lokeronsa masussa. Vaikka olisi kuinka täynnä, niin jälkkärihän mahtuu aina. Tämän jäätelöunelman päällä oli niin nostalgista paukkusokeria. Ihan tuli lapsuus mieleen tuon sokerin poksahdellessa suussa. Oi niitä huolettomia aikoja!






Ruokien kyytipoikina olivat nämä GatoNegron valko- ja punaviinit. Valitettavasti jäi niiden maistelu vähän vähemmälle, kun olin autolla liikenteessä.




Tämä Iso-Omenan Rosso löytyy uudesta M.E.E.T. -ravintolamaailmasta. Rosso on siitä kiva ravintolaketju, että se sopii vaarista vaaviin kaikille hyvän ruoan ystäville. Suurin osa ravintolan ruoista tehdään ihan alusta loppuun asti omassa ravintolan keittiössä. Monilla voi olla nimenomaan ketjuravintoloita kohtaan ennakkoluuloja, mutta itselläni ne ovat ainakin tyystin kaikonneet Rosson osalta näiden herkullisten ruokien myötä ja ehdottomasti tullaan käymään Rossoissa jatkossakin ja varsinkin tässä Iso-Omenan uudessa Rossossa. Onhan se niin kiva välillä istahtaa valmiiseen ruokapöytään, vaikka noiden lapsukaisten kanssa voikin olla välillä vähän haasteellista käydä ravintolassa syömässä ja tulee vannottua joka kerta, että eipä sitten vähän aikaan taas mennäkään sen kokemuksen jälkeen, mutta onneksi aika kuultaa muistot tai me ei liikuttaisi kotoa mihinkään.

Iso kiitos Rossolle näistä herkullisista ruoista. Oli kyllä massu aivan killillään kotiin lähtiessä.