sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat - Skördefesten på Åland


Terveisiä Sadonkorjuujuhlista Ahvenanmaalta / PR-matka yhteistyössä Visit Åland / Tallink Suomi

Olipas kiva viikonloppu Ahvenanmaalla, jossa vietettiin viime viikonloppuna sadonkorjuujuhlia eli Skördefesten på Åland, joka on yksi saarimaakunnan syksyn kohokohdista. Kyseessä on suosittu koko kansan tapahtuma ja voisi jopa sanoa, että kansanjuhla, joka järjestettiin nyt 25. kertaa. Koko Ahvenanmaa olikin suurinpiirtein liikenteessä ja juhlissa käy vuosittain n. 15.000 vierasta niin Suomesta kuin Ruotsin puolelta ja myös Virosta asti. 

Sadonkorjuujuhlien aikana Ahvenanmaa on pullollaan erilaisia tapahtumia. Perinteisillä sadonkorjuumarkkinoilla voi tutustua maaseudun antimiin avoimilla maatiloilla ja markkinoilla ympäri Ahvenanmaata. Maatilat avavat ovensa kävijöille ja siellä voi tutustua niiden toimintaa ja myös ostaa paikallisia antimia. Myös lapsiperheet on huomioitu kivasti ja heille on mm. heinäpaalien päältä hyppelyä, poniajelua, lehmien silittelyä, lampaiden ihastelua ja kaikkea mitä nyt maatilalta voi löytyä.

 Sadonkorjuujuhlien pääosassa on myös luonnolisesti omenat, koska Ahvenanmaalla tuotetaan n. 70 % Suomen omanasadosta ja vielä ennen jouluahan meillä syödään Ahvenanmaan omenasatoa ja kasvukausihan saarella kestää paljon pidempään mitä meillä täällä manner-Suomessa. Meren läheisyys mahdollistaa pidempään suotuisammat olosuhteet.

Matkaan lähdettiin Baltic Queenilla perjantaina, joka oli varta vasten menossa tuonne Ahvenanmaan juhlahumuun. Normaalistihan laiva kulkee Tallinnan - Tukholman väliä, mutta tällä kertaa laiva lähti Helsingistä. Ennen Maarianhaminaan suuntaamista tehtiin vielä pikavisiitti Tallinnaan hakemaan lisää matkustajia ja la aamuna oltiinkin sitten Maarianhaminassa valmiina Ahvenenmaan Sadonkorjuujuhliin.



Itselläni oli käytössä iso sviitti omalla parvekkeella, josta olikin kiva seurata lähtöä ja rantautumista sekä tietysti itse merta. Kyllähän tuolla kelpasi kaksi yötä viettää ja mennen tulleen käytössä oli sama hytti, koska laiva odotti Maarianhaminassa.

Perjantai iltana ehdittiin tutustumaan Baltic Queenin slaavilaiseen Aleksandra ravintolaan ja itse mädin ystävänä otin tietysti alkuun taimenen mätiä, pääruokaksi härkää ja kokonaisuuden kruunasi suussa sulava Pavlova laivan oman samppanjan kera. Kyseisessä laivan omassa samppanjassa (Champagne Lombard) on kyllä hinta-laatusuhde kohdillaan eli vink vink tuliaismielessä ja tietysti kotona pitää myös aina olla samppanjaa jemmassa.


Maittavan aamiaisen jälkeen laivan Grill Housessa suunnattiin kohti Ahvenanmaan maaseutua bussikuljetuksen kera.

Bolstaholms Gård


 Ensimmäisenä vierailukohteena meillä oli Bolstaholmsin tila Getassa. Tila on Sadonkorjuujuhlien suosituin vierailukohde ja Ahvenanmaan suurimpia tiloja. Onneksi ehdittiin sinne ennen ns. suurta yleisöryntäystä, vaikka nyttenkin kävijöitä oli jo todella runsaasti.



Bolstaholmsin tilalla oli lapsillekin paljon ohjelmaa, kuten mm. polkutraktorilla ajelua, auringonkukka labyrinttia, poniratsastusta ja tietysti lehmien ihastelua ja paijausta.

Safstugan



Matkamme jatkui Saftstuganin tilalle, jossa tilan isäntä esitteli pihavajassaan omenamehustamoaan, jonne voi mennä puristamaan omista omenoista mehua. Saimme maistella tätä vastapuristettua mehua sekä myynnissä olevia pastoroituja mehuja, jotka säilyvät pidempään mitä vastapuristettu mehu.  Tilan omenamehua on myynnissä varsin edulliseen hintaan ja olisi kyllä tehnyt mieli napata 8 pullon setti mukaan, mutta kun painoi jo sen verran paljon, että oli pakko jättää ostamatta. Omenahilloa sentään ostin kotiin asti, joka maistuu niin hyvältä kaurapuuron kanssa. 


Grannas Appel



Grannas Applel- Omenapuita silmänkantamattomiin. Tuntuu kuin olisi jossain etelän viinitilalla. Myöhään saapuva syksy luo ihanteelliset olosuhteet omenanviljelyyn ja suurin osa Suomen omenoista tuleekin juurikin Ahvenanmaalta. Grannaksen tuorepuristetut omenamehut ovat olleetkin menestys ja niihin ei lisätä mitään lisäaineita.  


Grannas Appelista löytyy myös nykyään oma Bistro, jossa voi piipahtaa syömässä tai kahvilla ja samalla voi ihailla takana siintävää omenatarhaa. Bistro toimii entisessä kurkkupurkittamossa ja sen jäädessä tyhjilleen, Bistro aloitti siinä toimintansa. 

Solkulla Gårdsbageri


Ehdittiin piipahtamaan matkan varrella myös Solkulla Gårdsbagerissa maistelemassa ihanat pullat ja kaffet. Jono kiemurteli ulos asti ja paikka oli aivan täynnä, joten se puhukoon puolesta.


Mickels Gård


Toinen tila missä ehdimme vierailla oli Mickels Gård Gottbyssä. Onneksi ehdimme nauttia maatilan antimista ennen sateen saapumista. Täällä oli myös paljon myyjiä paikalla ja itsekin ostin tyrnimehua kotiin viemisiksi ja täytyy sanoa, että olipas muuten hyvänmakuista. Täällä oli myös paljon aktivitetteejä lapsille, kuten heinäpaalien päältä hyppimistä ja peuhaamista heinissä, kotieläimiä ja tarkkuusheittoa peltipurkkeihin.


Cafe Victor


Päivän viimeisenä kohteena oli Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Cafe Vicktor, jossa tietysti nautimme perinteiset Ahvenanmaan pannukakut. Itse valkkasin vadelmahillon kyytipojaksi, mutta se oikea versio taitaisi olla luumukiisseli.


Reissusta jäi kyllä ihanat muistot ja Ahvenanmaalla on aina jotain uutta tarjottavaa ja vähän niin kuin ulkomailla olisi, vaikka ollaankin ns. kotimaassa. Ensi vuonna täytyy kyllä harkita omalla autolla menemistä tuonne, jotta saa kaikki ihanat sadonkorjuun antimet tuotua kätevästi kotiin asti ja tilat sijaitsevat myös ympäri Ahvenanmaata, että siinä mielessä autolla liikkuminen on melkeinpä välttämätöntä ellei käytössä ole bussikuljetusta. 

Kiitos Tallink ja Visit Åland kutsusta!



1 kommentti:

  1. Vietettiin vuonna 2021 loppukesästä lähes 1,5 viikkoa Ahvenanmaalla ja sen saaristossa. Kovasti tätä silloin jo siellä mainostettiin ja laitettiin silloin harkintaan, jos olisimme vielä syksyllä palanneet Ahvenanmaalle. Päädyimme kuitenkin jättämään silloin väliin ja viime vuonna eikä todennäköisesti tänäkään vuonna siihen ole mahdollisuutta. Mukavan kuuloinen tapahtuma kuitenkin. Vastapuristetuista omenista tehtyä mehua olen tainnut maistaa vain viime syksynä Nepalissa Annapurna Circuitia patikoidessamme. Maistui kyllä!

    VastaaPoista