Marimekon Unikko villitys iski minuun jälleen. Olen tässä jo jonkin aikaa yrittänyt pidätellä tätä Unikko faniuttani, mutta nyt oli annettava periksi ja hankittava Marimekon Unikko tyynynpäälliset olkkaariin ja samaa sävyä olevat keittiönpyyhkeet. Nämä on tarkoitus viedä kesällä sitten mökille, mutta nautitaan näistä nyt ensin kaupunkikodissa.
Tämä Maija Isolan jo vuonna 1964 suunnittelema kuosi on ihastuttanut myös lentokoneita myöden ja taitaa jakaa myös mielipiteitä rakastettavuuden osalta. Itse koin ensimmäisen Marimekon Unikko villitykseni 2000 -luvun alussa. Silloin ostin suurinpiirtein kaiken mitä myynnissä oli ja niitähän löytyi. Pussilakanoitakin hankin vaaleanpunaisena, punaisena sekä sinisenä. Nämä pussilakanat ovat vielä mökillä käytössä ja säilyttäneet jopa ihan hyvin värinsäkin ikäänsä nähden. Näiden Unikko pussilakanoiden lisäksi tuli sitten vielä hamstrattua mm. Unikko kassi, toilettilaukku parissa eri koossa, hame, kastelukannu, vesikannu ja mukeja, pyyhkeitä, peltipurkkeja, patalappuja -ja kintaita ja sateenvarjo. Huh, ja tuossa ei varmaan edes ole kaikki ja sitten taisi tulla pieni yliannostus ja kyllästyminenkin. Tosin en taida olla ainoa kenelle niin kävi siinä huumassa.
Unikko kuosi jäikin tuon 2000 -luvun alkuhuuman jälkeen sitten vähän syrjään, kunnes se on taas ollut jonkin aikaa pinnalla uusissa ihanissa väreissään. Itse tykkään erityisesti näistä nykyisistä maanläheisimmistä väreistä, vaikka onhan kirkkaan punainen Unikko pussilakana aika kiva piristysruiske esim. mökillä ja ehkäpä sitä aidompaa Unikon sävymaailmaa.
Mutta jos nyt jos saisi pidettyä tämän Unikko manian vähän enemmän hallinnassa ja jossain kohtuudessa, ettei taas lähde ihan käsistä. Mitäs muistoja ja fiiliksiä teillä Marimekon Unikko -kuosi herättää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti