Onko tässä meidän tulevaisuus?

Sateiset lauantain terveiset. On kyllä aivan uskomaton talvi ja tammikuu, kun ei sitten millään päästä nollan alapuolelle ja tälläkin viikolla huideltiin 7-6 asteen lämpötiloissa. Lumesta ei ole tietenkään tietoakaan. Vaikka en ole mikään talvi-ihminen, niin kyllä se lumi vaan tuo kivasti valoisuutta ja vähän mielen piristystä. Onkohan tämä meidän tulevaisuutta ja ollaan todellakin kovaa vauhtia menossa kohti Keski-Euroopan ilmastoa. 

Luontokin on tällä hetkellä ihan sekaisin ja menossa kevättä kohden, vaikka talvi ei ole edes alkanutkaan. Pajunkissat ovat jo ilmaantuneet ja moni golfkenttäkin avasi kenttänsä keskellä tammikuuta. Saas nähdä hypätäänkö tänä vuonna suoraan kevääseen ja skipataan koko talvi. 

Nämä kuvat tuli napsittua jo monta viikkoa sitten kun joulukoristeet tuli laitettua pois ja jätin vähän vielä tuollaista talvisempaa lookia esille. Ihanaa kun saa tulppaaneja kotiin piristämään tätä harmaa ja todella vetistä tammikuuta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

 

Ravintola Kappelin bliniviikot

Tämän vuoden blinikausi on startattu pressitilaisuuden merkeissä ravintola Kappelissa. Monessa ravintolassa onkin juuri startanneet bliniviikot ja niitä tuleekin usein maisteltua juurikin näin vuoden vaihteen jälkeen.

 Blinien syönnin perinne juontaa juurensa suomalaisen taiteen kulta-aikaan, jolloin bliniperinne rantautui myös Suomeen venäläisten ylimystön mukana. Tilaisuudessa Ateneumin intendentti kertoi meille kiinnostavia tarinoita tuosta ajasta. Ravintola Kappeli olikin yksi Suomen tunnetuinpien taiteilijoiden kohtauspaikka vastapäätä sijainneen Kämpin lisäksi. Kanta-asiakkaita olivat mm. Albert Edelfelt, Oscar Kleineh sekä Hjalmar Munsterhjelm. Kyseisten taiteilijoiden maalaamia töitä löytyy vieläkin Kappelin seinistä, jotka eivät olekaan ihan jokaiselle näytille. Nimittäin nämä maalaukset on maalattu ravintola Kappelin ravintolasalin kannatintolppaan ja kun kyseiseen tilaan muutti Kappelin keittiö, niin maalaukset jäivät keittiön piiloon.

Meidän kolmen ruokalajin blinimenu aloitettiin kuohkealla hummeri-jokirapu keitolla. Tämän jälkeen tarjolla oli blinipaletti, johon kuuluu useita eri lisukkeita kuten mm. sianmätiä, smetanaa, poromoussea, kylmäsavulohitartaria, sienisalaattia ja venäläisittäin suolakurkkua. Halutessaan täytteeksi voi ottaa myös Carelia Caviarin kaviaaria. 

Menuuseen kuuluu yksi blini, mutta lisäblinin voi ostaa euron lisämaksulla. Nuo ovat kyllä sen verran tuhteja, että taitaa yleensä ainakin naisipuolisille riittää yksi blini, kun lisukkeita on myös sen verran paljon. Menun kruunasi sitten vielä suklaapannacotta kirsikoiden kera.

Nämä Albert Edelfeltin ja Oscar Kleinehin maalaukset löytyvät nykyään Kappelin keittiön puolelta lasin alta. Maalaukset on maalattu tosiaan suoraan talon kannatuspilareihin, joten niitä ei oikein voi siirtääkään yleisön nähtäville, mutta me onneksi saimme kierroksen katsomaan niitä.

Edelfeltin maalaus on maalattu 1870-luvulla ja esittää Pyhää Gambriniusta, joka on olutpanijoiden ja -juojien suojeluspyhimys, joka nyt seuraa keittiöhenkilökunnan touhuja yhdessä Kappelin kummituksen kanssa. Saimme siitäkin kuulla muutaman mielenkiintoisen tarinan, mutta sen touhuista saamme varmasti kuulla enemmän Kappelin historiasta kertovasta kirjassa, joka on kirjoituksen alla.

Keittiöstä löytyy myös kolmaskin taulu, jonka taiteilija on jäänyt tuntemattomaksi.

Kävimme myös tutustumassa Kappelin ns. kellaritilassa, jossa on näytillä myös alkuperäistä seinälle maalattua taidetta. Nämä on kaivettu esille aika monen maalikerroksen alta. Huomatkaa miten kauniin koristeellinen käsinmaalattu katto sieltä myös löytyy.

Iloinen 40+ bloggaajien joukko. Meillä on kyllä aina niin mukavaa. Kuvassa takanani Sopusointuja blogista Maarit ja sitten takarivissä Beach House Kitchenin Heli, Sokerivaltakunnasta Sanja,  Tuula´s lifen Tuula ja Heidi Äiti yrittää -blogista.

Tämä Kappelin kahvilan puoli on myös erittäin viihtyisä ja yksi suosikkikahviloistani. Kesällä tulee myös usein käytyä Kappelin terassilla.

Kappelin bliniviikot kestävät 29.3.2020 asti eli hyvin ehtii vielä näistä herkuista nauttia. Tiesittekö muuten, että näin blinikautena, Kappelissa on ihan oma työntekijä blinien paistamiseen. Menekki on niin suurta, että sitä varten tarvitaan ihan oma paistaja.

Kiitos ravintola Kappeli uudesta elämyksestä ja mahtavasta historia-annoksesta ravintolan ympärillä. 

Persoonallinen Park Hotel Turussa

*yhteistyössä Park Hotellin kanssa*

Persoonallinen Park Hotel Turun keskustassa hurmaa viehättävyydellään ja lämminhenkisellä henkilökunnalla. Vaikka olen itse asunut koko nuoruuteni Turussa, niin eipä ole koskaan tullut käytyä kyseisessä hotellissa sisällä asti. Monesti on kyllä mennyt sen ohi ja ihastellut sen kaunista ulkoasua, mutta sisälle asti ei ollut tullut poikettua. Joten nyt oli vihdoinkin aika tutustua itse hotelliin vähän paremmin ja kuulla myös sen mielenkiintoisesta historiasta.

Hotelli sijaistee yli sata vuotta vanhassa Jugend talossa. Hotellitoimintaa siellä on harjoitettu jo yli 30 vuotta ja on edelleenkin perheomisteinen hotelli. Hotelli on ollut Turun ensimmäinen Boutique -hotelli ja se on ollut, ainakin turkulaisten keskuudessa, kuuluisa tiskillä istuvasta puhuvasta papukaijastaan. Valitettavasti Jaakko papukaija poistui keskuudestamme v 2018, kiitettävässä yli 50 vuoden iässä. Sitä esittävä taulu löytyy kuitenkin muistona sisääntuloaulasta.

Jugend talon on rakennuttanut vuonna 1902 englantilaissyntyinen John Edward Eager, joka toimi Crichtonin telakanjohtajana. Eagerin kuoltua talo myytiin v. 1908 saksalaisperäiselle rohdoskauppias Kurt Sperrhakelle, joka asui siinä perhneineen n. 50 vuotta. Talo oli yksityisomistuksessa vuoteen 1956 asti, jonka jälkeen se siirtyi Turun Marttayhdistyksen omistukseen, joka muunsi talon talouskouluksi. Vuonna 1982 talo vaihtoi taas omistajaa, kun Hesburgerin perustaja Heikki Salmela osti sen itselleen ja vuonna 1984 se koki mittaan remontin Park Hotelliksi. Hotelli vaihtoi myöhemmin myös omistajaa ja nykyiset omistajat Eva ja Zbigniew Dziedzic olivat aluksi vuokralla, kunnes he saivat 1990-luvun alussa ostettua hotellin omaksensa. 

Huoneita hotellista löytyy yhteensä 20, joista kaksi on sviittiä. Jokainen huone on eri tavalla persoonallisesti sisustettu 80 -luvun tyyliin. Tänne astuessa astuu kyllä ihan toiseen maailmaan ja itsellänikin tuli niin elävästi ja kotoisasti oma lapsuuteni ja nuoruuteni 80 -luvulta mieleen. Voin vain kuvitella, että miten ylellinen tämä onkin juuri silloin ollut, kun hotelli on avattu. 

Hotellissa oli yöpymishetkellä sen verran hiljaista, että pääsin kurkkaamaan moneen eri huoneeseen. Kaikki huoneet ovat kyllä niin persoonallisen erilaisia sisustukseltaan ja kooltaan.

Hotellin ylimmästä kerroksesta löytyy myös pieni oleskelutila biljardipöytineen.

Aamupala on tarjolla hotellin sisääntuloaulan vieressä olevassa tilassa ja tarjolla olikin monen moista perinteisestä munakokkelista niin puuroon kuin hedelmiin. Masut täynnä olikin kiva lähteä viettämään Turku -päivää ja tutustua lähialueen tarjontaan. Hotelli sijaitsee lähellä Turun rautatieasemaa, ihan Rauhankadun päädyssä. Vieressä sijaitsevan Puolalanpuiston läpi kipaisee nopeasti Turun ydinkeskustaan ja samalla saa ihastella kauniita Puolalanpuiston taloja. Hotellissa on myös oma maksuton parkkialueensa, mikä onkin erittäin kätevää saapuessa omalla autolla. 

Kiitos Park Hotel vieraanvaraisuudestanne!

Vuoden 2019 suosituimmat postaukset

Näin vuoden vaihtuessa monessa blogissa onkin nyt tehty katsaus viime vuoden suosituimpiin postauksiin, joten minäkin päätin ryhtyä samaan urakkaan ja kaivella oman blogini tilastot. En ollut itse edes aiemmin vilkaissut, että mitkä ovat olleet viime vuoden luetuimmat postaukset, joten olikin mielenkiintoista katsoa, että minkälainen kärkinelikko sieltä paljastui. Voittaja tulikin vähän yllätyksenä. 

1. Helppo kulhohakku

Voittajaksi tuli tämä kesäinen postaus mökiltämme, jossa olin tehnyt helpon mansikkaisen kulhokakun. Tätä kesäistä herkkua tuleekin tehtyä nimenomaan mökillä useita kertoaja kesässä ja sopii erinomaisesti mökkiherkuksi tai esim. piknikille mukaan. Kyseisen postauksen ja ohjeen näet täältä klik.

2. Kalkkimaalilla maalattu seinä

Toisen tilan vei tämä makuuhuoneeni muutos, jossa olin maalannut kalkkimaalilla uuden kuvioseinän. Itse olisin veikannut tätä voittajaksi, mutta tämä hävisi täpärästi kulhokakulle.Kyseisen postauksen näet täältä klik. Tämä postauksen tiimoilta Meillä kotona -sivusto otti myös yhteyttä ja pyysivät juttua heidän sivustolleen. Siitä tulikin ihan kiva juttu ja sen jutun näet puolestaan täältä klik.

3. Juhannusterveiset

Kolmannen sijan vei juhannusterveiset, jossa oli helppo mökkikakun ohje. Kakku on siitä kiva, että sen voi tehdä ihan mökkiolosuhteissa ja valmistuu ilman uunia. Itselleni tämä oli vähän yllätys, mutta näköjään mökkijutut ja helpot leivonnaiset kiinnostavat. Postaus ja ohje löytyvät täältä klik.

4. Whamisa - etelä-korealaista luonnonkosmetiikkaa

Neljännen sijan vei tämä luonnonkosmetiikan postaus, jossa kerron etelä-korealaisesta Whamisa kosmetiikkasarjasta. Postauksen Whamistasta näet täältä klik.

Blogi jatkaa samoilla linjoilla tänäkin vuonna ja täällä tullaan jatkossakin näkemään leivontaohjeita, kuten sisustusjuttuja ja paljon myös kosmetikkaa. Jos sinulla on jonkinlaisia erityistoiveita postausten suhteen, niin toiveita saa aina esittää.

Nyt joulukoristeiden siivoukseen loppiaisen tieltä!

Kohti uutta iloista 2020-lukua

Hyvää uutta vuotta! Joulusta on selvitty ja uusi vuosi edessä. Onpa ollut kiva vain olla ja nauttia kiireettomästä olosta perheen kesken ja ladata akkuja. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava joululoma ja joulustressikin on jo helpottanut.

Mitään uuden vuoden lupauksia ei nyttenkään ole tullut tehtyä, vaikka niitä nyt olisi vaikka iso liuta. Pitäisi syödä terveellisemmiin, pudottaa muutama kilo, liikkua ja nukkua enemmän ja nauttia ihan vain oloilusta, kun on aina niin hirmuinen kiire ja monta rautaa aina tulessa, mutta eipä oteta niistäkään stressiä.  

Sen lupauksen kuitenkin voin tehdä, että tämä blogini jatkaa vielä päivittymistä tänäkin vuonna, vaikka tämä kolmen lapsen yksinhuoltaja äitinä oleminen onkin erittäin hetkistä ja aikaa ei tahdo oikein riittää tänne blogiin saakka. Mutta tämä blogi on kuitenkin kasvanut lasten myötä ja tullut myös rakkaaksi, joten ihan vielä en ole valmis siitä luopumaan. Postaustahti ei ole sellainen mitä alkualkoina, jolloin tuli postattua useita kertoja viikossa. Nyt mennään hissukseen eteenpäin eikä oteta stressiä postaustahdista. Kirjoitellaan kun siltä tuntuu ja aikaa on. Asiaa kyllä olisi vaikka miten, mutta kun päivään kun ei saa lisää tunteja, vaikka mitä tekisi. 

Kiitos kaikille matkassa kulkeneille ja uusille tuttavuuksille. Jatketaan iloisin mielin uudelle 2020-luvulle.