Sammaleesta askartelua

Joku ihmeen askertulu vimma iski minuun parisen päivään sitten. Kauan varastossa odotelleet sammaleet pääsivät vihdoin käyttöön kun tein näitä asetelmia sammaleesta. Lopputulokseen olen semityytyväinen :)

Toisesta asetelmasta tuli jo aika jouluinen punaisine nauhoineen ja kärpässienineen. Onpahan sitten jo tehty tuokin valmiiksi joulua varten ja kerrankin ajoissa.

Näitä kynttilöitä ei tosin parane ruveta polttelemaan kun on tuota kuivahtanutta sammalta. Nautitaan vaan ihan ilman tulta näistä.

Tähän toiseen asetelmaan kaivoin kaapissa lojuneet itsetehdyt kynttilät, jotka aika persoonallisen näköiset röpelöineen. Olispa taas kiva tehdä taas itse kynttilöitä. Olis muuten kiva joululahjaidea. Taidanpa laittaa korvan taakse tuon idean.

Rentoa viikonlopun jatkoa!

Maailman helpoin manikyyri

Mä olen täällä aivan innoissani uudesta manikyyri hässäkästäni. Tulin juuri Osaava nainen -messuilta Turusta ja ostin itselleni tällaisen kynsien koristelusetin. Tämän helpommaksi ei voi enää upeiden luomusten loihtiminen mennä. Onnistuu jopa meikäläiseltä. Ehkä näitä on myyty jo aika kauan, mutta meikäläiselle tämä oli ainakin ihan uus juttu.

Ideana on, että tuohon kiekon päälle vedetään tuollaista paksua nopeasti kuivuvaa kynlilakkaa, vedetään lastalla ylimääräinen pois ja painetaan tuo ns. leimasintyyny siihen ja sen jälkeen painetaan vain kynteen. Lopuksi suojalakka päälle. Aloituspaketti maksoi 15 euroa eli ihan mielestäni kohtuuhintainen tuollaisesta, että välillä saa jotain luksusta loihdittua kynsiin.

Tässä vähän messukokeiluja kahdella eri värillä. Tuo valkoinen ehkä on enemmän kyllä minun juttuni vaikka ei tuossa mustassakaan mitään vikaa ole.

Joskus sitä tuli ennen lapsia pidettyä noita rakennekynsiä, mutta vitsit mikä vaiva ja rahareikä ne on kyllä on. Ei enää kyllä jaksais sitä rumpaa vaikka ne onkin näyttäviä. Nyt tästä sai taas uutta intoa noiden kynsien laittamiseen.

Taidanpa mennä tästä kokeilemaan erilaisia kuvioita. Niin ja älkää please kiinnittäkö hirveästi huomiota noihin ei hoidettuihin kynsinauhoihin vaan ihailkaa vain noita kivoja kuvioita :) On tuo kynsien hoitaminen ja laittaminen jäänyt vähän sivuseikaksi nykyään.

Tuotetta myydään ainakin messuilla ja ilmeisesti netissä http://www.mybeauty.fi/. Itse en ole vielä käynyt kurkkaamassa.

Nyt puuhailemaan kynsien pariin! Ihanaa perjantaita kaikille!

Sopiskos vai ei?

Mä en osaa päättää, että sopiskos noi taulut tuohon vai ei. Mitäs mieltä te olette?

Taulut olivat tuolla meidän yläkerran arkiolkkarissa mutta nyt sitä on muutettu pikkuneidin huoneeksi ja taulut jäivät nyt kierimään nurkkaan. Toisaalta voishan ne viedä mökin seinää koristamaan. Jotenkin ne sopii, mutta toisaalta sitten taas ei. Ehkä tulee liian ahtaan näköinen jos laittaa kaksi taulua vierekkän.

Mieshän on tietysti sitä mieltä, ettei missään nimessä sovi, jotta ei tarvitse lähteä porailemaan eli hänen mielipiteensä ei ole nyt oikein luottamista :)

Sit toisaalta tämä yks taulu näyttää niin orvolta.

Ja tältä se seinä nyt näyttää. Jotain se kaipais siihen, mutta mitä?

Valinnan vaikeus

Tuli sitten ostettua kaksi eri mallista Sorelin talvisaapasta ja nyt pitäis sitten päättää kumman ottais. Meikäläisellä on varpaat aina jäässä, joten nyt päätin sitten panostaa oikein kunnolla talvikenkiin, että kerrankin tarkee ulkosalla.

Tämän Sorelin tilasin Ellokselta. Hinta 160 euroa ja sitten sai mukavat 40 % alennusta, niin postikuluineen hinnaksi jää n. 100 euroa. Tämä malli näytti olevan muuten jo loppuunmyyty Ellokselta kun äsken kurkkasin. No onneksi ehdin tilata omani.

Tämän taas ostin Stokkan Hulluilta Päiviltä ja hinta 70 euroa.

Molemmat soveltuvat -32 pakkaseen asti ja ovat vesitiiviitä eli siinä mielessä ei ole mitään eroa. Molemmissa myös irrotettava ns. sisäsukka. Luulenpa, että kallitustun tuohon ekaan Ellokselta tilattuun, vaikka onkin vähän tyyriinpi. On jotenkin kivemman näköinen ja pidempi varsikin. Vai mitäs mieltä te olette?

Nyt saa talvi sitten tulla!

Kurkistus meidän makkariin ja uusi ikkunanpoka peili

Voikos näitä ikkunanpoka peilejä olla liikaa ihmisellä?! Nyt saa niihden tuunailu ja hankkiminen vähäksi aikaa riittää kun ei ole onneksi enää paikkaa yhdellekään enää.

Tältä ikkunanpoka näytti alunperin tältä kun iskin siihen silmäni. Ystävällinen liikkeenpitäjä teki minulle siihen peilit ja vielä leveät karmit tilauksestani. Oli muuten aikamoinen yllätys kun menin sitä tilaustani sitten katsomaan, että tulikos siitä noin ISO. No tilattu mikä tilattu ja peili peräkärryihin. Onneksi olin soittanut etukäteen, että kuinkas iso peilistä tuli, että osattiin varautua tuohon peräkärryyn. Hyvä, että mahtui just ja just siihenkin. Ukille taas kiitos siitä kun lähti sitä minun kanssa hakemaan ja toi sen vielä tänne meille kotiinkin asti.

Peili painaa muuten ihan tuhottomasti. Joka ilta tulee sellainen olo kun menee nukkumaan sen alle, että koskakohan se rojahtaa sieltä niskaan. No jollei meikäläisestä kuulu vähän aikaan mitään, niin tuo peilihän se sitten on romahtanut meikäläisen päälle ja makoilen sairaalassa.

Pikkuneiti nukkuu vielä meidän huoneessa pinnasängyssä, mutta kaipa hänkin kohtapuolin rupeaa siirtymään omaan huoneeseen. Nyyh! Niin ne lapset vaan kasvaa. Ei taida tuo neiti suostua nukkumaan meidän vieressä 18 -vuotiaaksi asti, vaikka niin äiti tykkäis :)

Niin ja tältä meidän makkarissa sitten näyttää. Saa tuon sängyn onneksi siirrettyä normaaliin kohtaan pois ikkunan alta kunhan päästään pinnasängystä eroon, vaikka se niin haikeaa onkin. Pikkumiehen lempipuuhaa on muuten tuossa meidän sängyssä hyppiminen kuten kuvasta näkyy.

Meillä noita peilejä nyt sitten riittää makkarissa. Vaatekaappien liukuovet ovat peiliä ja nyt vastakkaisella seinällä nyt tuo jätti-iso ikkunanpokapeili. Toisaalta tuovat kivasti avaruutta.

Sängynpeitto ja jalkapeite Lexington, tyynyt Gant Home ja Lexington (kuten varmaan kissankokoisista kirjamista huomaa).

Rauhaisaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Ihanat emalit osa 2

Kesällä tein näistä emaleista postauksen ja jäi sitten tämä toinen osio julkaisematta. Tässähän se nyt sitten tulee vähän jälkijunassa. Kyseiset emalit ovat kaikki meillä mökillä käytössä ja ovat perua isoäidiltäni. Ensimmäisen osa emaleista näet täältä.

Omena-aikakin rupeaa kohta olemaan valitettavasti ohi ja saa kohta ruveta odottelmaan sitä ensilunta. Plääh, sanon minä vaan!

Lopuksi vielä kuva meidän mökin herkullisen värisistä kattiloista ja kaffepannusta. Niin 70-luvun ihania värejä. Tällaisilla kun keittelis joka päivä ruokansa, niin eihän sitä voisi olla kuin iloisella mielellä. Niin ihanat värit. Nyt en millään saa mieleeni näiden suunnittelijaa, mutta jos joku sattuu muistamaan niin kuulisin mielelläni.

Ihanaa, että tuo aurinkokin pilkistää tällä hetkellä. Toivottavasti paiste jatkuu viikonloppuna.

Mukavan syksyistä viikonloppua!

Sadas postaus!

Tässä tulee meikäläisen sadas postaus. Pitäisköhän sitä korkata ihan kuohuvaa tämän johdosta? Ehkä ei kuitenkaan!

Blogi tuli väsättyä pystyyn alkuvuodesta ja aktiivisempi kirjoittelu alkoi tämän vuoden keväällä ja ihan kivasti on tipahdellut uusia lukijoitakin. Vielä ei ole 100 lukijaa täynnä, mutta sitten kun siihen päästään niin lupaan järjestää jonkin kivan arvonnan. Elikkäs äkkiä klikkailemaan lukijaksi jollet vielä ole :) Jollei sinulla ole vielä omaa profiilia eli olet ns. anonyymi lukija, niin voit rekisteröityä google -tilin kautta ja näin pääset klikkautumaan lukijaksi. Siellä pystyt luomaan itsellesi oman nimimerkin ja vaikka laittamaan profiliisi oman kuvasi jos haluat. Google tilin luontiin pääset tästä.

Näin syksyn pimeydessä on niin ihana muistella tuota mennyttä kesää. Miksi se onkaan niin lyhyt?! Aina se menee liian nopeasti. Tässä postauksessa kesän kukkaloistoa. Jäi nämä kukkakuvat julkaisematta kesällä, joten saatte ne nyt vähän jälkijunassa. Meikäläiseltähän nämä postaukset tuppaa tulemaan aina vähän jälkijunassa, mutta eikös se niin ole että kukathan sopivat merkkipäivään ja nythän on sen sadannen postauksen päivä :)

Nyt kun vielä muistais näiden kaikkien kukkien nimet. Saa ihan auttaa meikäläistä, niin laitetaan näille nimetkin.

Kuvat olen räpsinyt mökiltä ja viressä sijaitsevalta tätini maalaistalon pihasta, joka on äitini vanha kotitalo. Siellä tulee vierailtua vähän turhankin usein mökkeillessä.

Verenpisara

Omenankukkia

Toivottavasti sitä jaksaa vielä väkertää seuraavat sata postausta lisää, ettei iske reissuväsymys matkan varrella :)

Jokos te muuten kävitte Hulluilla Päivillä? Meikis oli heti aamulla klo 8. Kaikkea taas tuli ostettua, mutta onneks niillä on myös 14 päivän palautusoikeus jos tulee toisiin aatoksiin. Näistä ostoksista sitten joskus lisää.

Muikeaa keskiviikkoa!

Kanervaa pukkaa!

Eka satsi kanervia meilläkin sitten jo vihdoin ja viimein pihalla. Callunoita lähdin ostamaan, mutta näiden kanervien kanssa lähdin pois kaupasta. Erika kanervat  ovat vaan jotenkin niin paljon näyttävämpiä kuin callunat vaikka eivät kyllä ihan niin kestäviä kuin nuo callunat...siis ainakaan minun mielestäni.

Vielä pitäis hakea lähimetsästä vihreää oksaa noihin purkkeihin somistamaan. Vielä en viitsinyt lähteä/laittaa kun tulee niin talvisen näköisiä noista ulkoruukuista sen jälkeen.

Heh ja meillä jaksaa vaan noi tulilatvat kukkia. Ei haittaa vaikka olis 20 astetta pakkasta ulkona tai ei muistais kastella. Ovat nimittäin tekokukkia. Olivat ihan törkykalliitakin, joten saavat luvan kestää nyt sitten enemmän kuin yhden kesän. Oikeat kukat olis saanu paljon halvemmalla, mutta sorruin nyt kokeilemaan noita. Ainakin vielä niissä on väri pysynyt hyvänä. Tosin talveksi täytyy varmaan viedä sisälle ettei pakkanen haalista värejä ja olishan se vähän kummallista, että ne olis talvetkin ulkona kukkimassa. Yleensä tekokukista huomaa heti ensivilkaisulla, että eivät ole aitoja, mutta nuo ovat ihmeen aidon näköisiä.

Onpas siellä synkkä sää ulkona.Vettä tullut koko päivän. Onneksi kuitenkin suht lämmintä ainakin täällä Pääkaupunkiseudulla.

Heissulivei ja kuullaan taas!

Viikonlopun brunssilta terkut

Siinähän tämäkin viikko sitten mennä vierähti. Piti tehdä vaikka mitä ja puolet jäi ainakin tekemättä. Kyllä niitä tunteja tarvittais kipeästi lisää päivään.

Tänään sunnuntaina oltiin taas pitkästä aikaa Salutorgetin brunssilla. Ei taaskaan tuottanut pettymystä vaan  sai pisteet kotiin. Oli kiva päättää osittain hieman rankkakin viikko siihen, että sai istua valmiiseen ruokapöytään ja nauttia. Tosin mitä sitä nyt ehtii nauttimaan 2- ja 3 -vuotiaan ollessa mukana syömässä :) Ne eivät vaan kovinkaan kauaa jaksa olla paikoillaan eli se siitä ruoan nauttimisesta rauhassa. 

Pääruokavaihtoehtona oli paahdettua lohta, muhennettua mustajuurta ja omenaa, tillivinegretteä sekä parmankinkkuun käärittyä kananpoikaa, paprikapyreetä, latva-artisokkaa ja salviakastiketta. Ulkona paistoi ihana auringonpaiste ja ajatelkaas, että lokakuussa ihmiset istuskelivat vielä terasseilla. Oikeaa Keski-Euroopan tunnelmaa meilläkin.

Kuluneen viikon aikana on tuo uni jäänyt aika vähiin. Joka yö jostain syystä kumpikin lapsista on herännyt monta kertaa yössä ja minä tietysti juossut niitä lohduttamassa. Jää nuo omat yöunet aika vähiin kun kestää itsellä taas nukahtaa kun joutuu nousemaan pystyyn keskellä yötä. Yksi yö meni jopa lastenklinikalla pikkumiehen kanssa kun heräsi yöllä niin pahaan hengitysvaikeuteen, että ihan pelästyttiin. Soitin lastenklinikalle klo 2 yöllä ja neuvoivat menemään ulos lapsen kanssa 15 minuutiksi ja jollei helpota niin sitten vaan lähtö klinikalle. Istuin sitten klo 2.30 yöllä pikku mies sylissä tuolla pihalla untuvatakki päällä ja pipo päässä ja pikkumies peittoon käärittynä. Tuli siinä sitten ihasteltua tähtiä ja hiljaisuutta. Onnneks naapurit oli kaikki jo nukkumassa kun olisivat varmaan vähän ihmetelleet, että mitä tuo naapurinmuija istuu keskellä yötä pikkumiehen kanssa ulkona pipo päässä :) Hengitysvaikeudet alkoivat taas heti sisälle tultaessa tosi pahoina, joten lastenklinikallehan sitä sitten joutui lähtemään. Diagnoosina pikkumiehellä oli  kurkunpään tulehdus, joka voi juuri kuulostaa siltä että lapsi tukehtuu siihen paikkaan ja siihen liittyy haukkuva/kumiseva yskä. Onneksi ei kuitenkaan niin paha miltä kuulostaa. Saatiin sitten hengitystä helpottavaa lääkettä lastenklinikalla ja päästiin kotiin takaisin nukkumaan klo 5.

Ravintolan Teatterin vip-bileissäkin tuli pyörähdettyä to tyttöjen kanssa. Kivaa oli, mutta seuraavan päivän väsymys ei ole enää niin kivaa kun lapsukaiset herää kuitenkin klo 7, vaikka nukkumaan pääsikin jo ennen puoltayötä. Ei näin vanha jaksa enää bilettää niin kuin silloin joskus nuorena ;)

Kohta alkaakin Tanssii tähtien kanssa -ohjelma. Kivaa! Sen jälkeen taidankin mennä pehkuihin nukkumaan univelkaa pois.No jorinat sikseen ja toivottelen intoa kaikille alkavaan viikkoon!

Ikkunanpoka taulun tuunausta

Mikäköhän noissa vanhoissa ikkunanpokissa oikein viehättää? Meikkis on niin myyty noille. Ne on vaan niin ihania. Tässä olis taas yksi tuotos joka tuli mökillä tuunailtua kesän aikana. Tämän ikkunan pokan hain äitini vanhasta kotitalosta maalta, joka sijaitsee mökkimme vieressä. Kiitos vielä täti sen luovuttamisesta.

Tältä ikkunanpoka alunperin näytti. Piti vähän ensin rapsuttaa vanhaa maalia, hämähäkinverkkoja ja linnunkakkoja pois, jotta pääsi aloittamaan työskentelyn.

Kyseinen ikkuna on äitini lapsuudenkodin ensimmäisiä alkuperäisiä ikkunoita talon rakentamis vuodelta 1929. Siitä tuo vuosiluku 1929. Ensin ikkunan näytti tältä tuunailujen jälkeen, mutta sitten vähän nälkä kasvoi syödessä ja tein siitä pikkuneidin huoneeseen sopivan. En halunnut tehdä tästä peiliä, vaan jotain muuta tällä kertaa. Taakse laitoin vaaleanpunapohjaista scräppäyspaperia ja mustaa vuosiluka vaalensin hieman vaaleanpunaisella maalilla. Kehykseen olisi tarkoitus laittaa vielä vintagekuvia, kunhan tästä kerkiää. Ikkunan ympärille kaivoin kaapissa monta vuotta seisseet enkelivalot, jotka sopivat kuin nakutettu neidin huoneen vaaleanpunaiseen teemaan. Valot on itseasiassa ostettu jo ennen kuin pikkuneidistä oli tietoakaan. Olivat niin söpöt, että en voinut vastustaa kiusausta. Valot toimivat myös ihanana tunnelmanluojana pimeneviin iltoihin ja hyvänä yövalona. 

Pikkuisen prisnessa huonekin rupeaa olemaan muuten kohta jo valmis. Siitä sitten myöhemmin kuvia.

Kuvassa näkyy myös ontelokuteesta tehty kori, jonka äitini virkkasi ylijääneestä juhannusruusumaton kuteesta. Sopii kuin nakutettu näille Tilda tekeleilleni. Pupun korvat tosin jo lorpsahti alas pikkuisen herran käsisttelyssä. Sisällä olevat rautalangat lähtivät elämään omaa elämäänsä. No nyt se pupu luppakorva :)

Ihanan lämpöistä viikonloppua kaikille halien kera! :)